”Tällaista ei ollut kukaan koskaan ennen nähnyt”

Kohteessa kävi useita insinöörejä ja maanrakennusalan ammattilaisia arvioimassa tilannetta ja pohtimassa mahdollisia etenemistapoja. Kyseessä oli teknisesti vaativa kohde, jossa jokainen työvaihe piti suunnitella huolellisesti ja edetä tilannekohtaisesti.

Osana kokonaisvaltaista korjaussuunnitelmaa kohteessa päätettiin käyttää Isodrän-levyjä ulkopuoliseen lämmöneristykseen ja kosteudenhallintaan – ratkaisuna, joka projektin edetessä osoittautui yhdeksi harvoista asioista, jotka pysyivät muuttumattomina.

Kotkassa sijaitsevan rintamamiestalon remontissa alkuperäinen arvio oli, että selvittäisiin salaojituksella ja julkisivun purkamisella. Taloon oli lisäksi tehty 1990-luvulla tyypillinen korjaus: ulkoseinien lisäeristys ja puuverhous. Näennäisesti kaikki vaikutti olevan kunnossa: Ei painumia, ei näkyviä murtumia, ei selkeitä kosteusvaurioita sisäpuolella.

– Jos alussa olisi pitänyt veikata, mistä kohtaa seinä pitäisi avata, jotta ongelma löytyisi, olisi arvion pitänyt osua puolen neliön alueelle. Ongelmaa ei olisi alun perinkään voinut selvittää muuten kuin kaivamalla, kuvailee Finnralia Oy:n Vilja Shepel.

Kun seinä lopulta avattiin, näky oli hämmentävä: yksi talon julkisivuista nojasi harkkoperustukseen, joka oli osittain muuttunut hiekaksi. Käytännössä 11 metriä pitkän perustuksen alimmasta 1,2 metristä ei ollut jäljellä juuri muuta kuin mureneva rakenne. Sisäpuolella oli enää muutama millimetri ehjää harkkopintaa, joka ei kantanut mitään.

– Harkot pystyi käytännössä kaivamaan lusikalla pois. Ei sitä voi enää sanoa kantavaksi rakenteeksi, Shepel toteaa.

Aluksi luultiin, että talon alla olisi hyvin tehty roskavalu, mutta alta paljastui melko tasainen kallio. Perustusten alle oli aikanaan tehty savitäyttö, vaikka talo oli rakennettu suoraan kallion päälle. Kallion kaato suuntautui nurkkaan, johon vesi kerääntyi, ja savi piti vedet visusti paikoillaan. Tässä tapauksessa vesi ei siis päässyt virtaamaan kallion pintaa pitkin pois, kuten normaalisti olisi tapahtunut. Lopputuloksena oli perustusten hiljainen rapautuminen.

– Talohan oli alun perin rakennettu hyvälle paikalle kallion päälle, mutta täysin väärällä harkolla, ja kaiken päälle vielä savitäyttö. Kallio on ollut sekä paras että huonoin asia tässä remontissa, toteaa Shepel.

Tilanteesta teki erityisen se, ettei vastaavaa ollut tullut vastaan kenellekään työmaalla käyneistä ammattilaisista. Vilja Shepelin mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin laaja perustusten murentuminen on tullut vastaan hänen urallaan.

Tapaus osoitti jälleen kerran, kuinka korjausrakentamisessa ulkokuori voi hämätä. Vaurioitunut rakenne ei näkynyt ennen julkisivun avaamista, eikä vanhoista korjauksista tai rakenneratkaisuista ollut saatavilla minkäänlaista dokumentaatiota.

– Kaikki oli kauniisti kuorrutettu. Ei olisi arvannut, että alla on käytännössä pelkkää hiekkaa.

Kun rakenteet osoittautuivat käytännössä kantamattomiksi, Finnralian tiimi käynnisti tuennat yhteistyössä hyvän asiantuntijaverkostonsa kanssa.

– Kun perustus oli antanut periksi, sellaiset rakenteet, joiden ei pitänyt kantaa, olivat muuttuneet kantaviksi. Tavallaan kohteen on pelastanut ulkoseinälle kakkosnelosesta tehty runko. Sehän oli muuttunut kantavaksi joiltain osin ja oli omalta osaltaan tukenut taloa, Vilja Shepel muistelee.

Kohteessa alaosa ”paalutettiin” tukevaksi. Huonot maa-ainekset poistettiin, ja korjaus eteni vaiheittain niin sanotulla kengitystekniikalla metri kerrallaan, jotta seinä pysyi koko ajan hyvin tuettuna. Sisäpuolelta tuettiin kellarin alalaattapalkisto, ja hyödynnettiin kaikki mahdolliset tukipisteet, mitkä saatiin käyttöön.

– Onneksi meillä oli peruskallio heti perustusten alla, joten saimme sataprosenttisen tuen alle. Lisäksi keksimme käyttää väliaikaisessa tuennassa, ihan suoraan sanoen, vanhaa hakitelinettä. Eihän se tietenkään kestävä ratkaisu ole, mutta hyvä väliaikainen, ja yhdessä lattaraudan kanssa saimme sillä tosi hyvät tuet paikalleen, Shepel kertoo.

– Tässä on nyt vähän kierrätystäkin mukana. Hakitelineitähän ei enää käytetä työmailla ollenkaan eli sinne ne on nyt sitten haudattu, naurahtaa Vilja.

Varsinainen korjaus tehtiin raudoittamalla ja valamalla perustus painevaluna, mantteloimalla rakenne metri kerrallaan. Tartunta otettiin suoraan kallioon, ja entisen 200 mm raudoittamattoman betoniharkon tilalle rakennettiin 300 mm raudoitettu rakennebetoniseinä.

Kolmella talon sivulla tilanne oli onneksi parempi. Niissä voitiin edetä suunnitelmallisemmin, ja manttelointia tehtiin painevaluna.

– Betoniharkko ei ole alunperinkään ollut oikea materiaali tällaiseen perustukseen. Aiemmat korjaukset on tehty sen mukaan, mitä materiaaleja on ollut saatavilla, ja jostain syystä juuri tätä harkkotyyppiä on käytetty tässä kohteessa, Vilja Shepel kertoo.

– Kun keskustelimme naapureiden kanssa, selvisi, että tämä on alueen ainoa talo, jossa on harkkoperustus. Muissa taloissa on käytetty toisenlaisia ratkaisuja, eikä samanlaisia vaurioita ole ilmennyt.

Samaan aikaan päivitettiin koko tontin salaoja- ja hulevesijärjestelmä. Kallioon tehtiin kiilauksia ja liittymät kunnalliseen hulevesiverkkoon, jotta veden hallinta saatiin viimein kuntoon vuosikymmenten jälkeen.

Yksi suurimmista virheistä tässäkin kohteessa oli se, ettei talon alkuperäisestä rakentamisesta tai siihen tehdyistä peruskorjauksista ollut minkäänlaista dokumentointia. Rakennuspiirustuksia, muistioita tai korjausmerkintöjä ei löytynyt, mikä teki vaurioiden paikantamisesta käytännössä arpapeliä.

– On todella epätodennäköistä, että kukaan pystyisi suoraan löytämään vialliset kohdat ilman minkäänlaista dokumentointia. Tässäkin kohteessa nähtiin konkreettisesti, kuinka arvokasta hyvä dokumentaatio on, painottaa Vilja Shepel.

Rintamamiestalot on usein rakennettu 1940–50-luvuilla olosuhteissa, joissa materiaalien saatavuus oli heikkoa, vaikka rakentamisen perustekniikat olivatkin toimivia.

– Rakentaminen perustui silloin vähän “villin lännen” meininkiin. Tekijöillä oli osaamista, mutta materiaaleista oli pulaa, ja siksi käytettyjen rakenteiden ja ratkaisujen kirjo on valtava. Skaala on hirveän iso siinä, mitä kaikkea rakennuksiin on voitu laittaa, Shepel kuvailee.

Suurimmat ongelmat eivät kuitenkaan aina liity alkuperäiseen rakentamiseen, vaan myöhempiin peruskorjauksiin, joiden valvonta on usein ollut puutteellista. Varsinkin 1960-luvulta 1990-luvun loppuun tehtyjen korjausten osalta tilanne on monesti sekava.

– Korjauksissa käytettiin tuolloin paljon uusia materiaaleja, joita ei osattu käyttää oikein. Esimerkiksi uusia eristeitä asennettiin kuin vanhoja, vaikka ne toimivat teknisesti täysin eri tavalla. Tästä voisin saarnata loppuelämäni, toteaa Schepel lopuksi.

1. Aloita kellarista ja katosta. Kuntotutkimuksessa tärkeimmät havainnot löytyvät usein ylhäältä ja alhaalta. Katon uusimisajankohta ja kunto antavat paljon osviittaa kokonaisuudesta, ja kellari kertoo ensimmäisenä, onko kosteudenhallinta toiminut.

2. Etsi kaikki mahdollinen dokumentaatio, myös epävirallinen. Lupakuvat eivät kerro koko totuutta. Valokuvat, päiväkirjat, kuitit, edes käsin piirretyt muistiinpanot voivat paljastaa ratkaisevia yksityiskohtia aikaisemmista korjauksista tai rakenneratkaisuista.

– Kiinnostavinta ei ole, miten talo on alun perin rakennettu, vaan mitä sille on tehty sen jälkeen, muistuttaa Shepel.

3. Älä luota siihen, miltä rakenne näyttää ulospäin. Korjausrakentamisessa moni virhe on kuorrutettu siististi. Puurunko voi vaikuttaa hyvältä, vaikka se olisi otettu kantavaksi vahingossa. Perustus voi näyttää ehjältä, vaikka sen sisus on murentunut.

4. Suunnittelu on aina yksittäistapaus, älä kopioi ratkaisuja. Korjausratkaisuja ei voi kopioida suoraan naapurista tai somekanavasta. Jokainen talo on yksilö, ja erityisesti rintamamiestalojen kohdalla materiaali- ja rakennevalikoima on poikkeuksellisen kirjava.

5. Remontin jälkeenkin talo vaatii huoltoa. Peruskorjaus ei poista tulevaisuuden huoltotarvetta. Hyvä remontti vaatii laadukkaat materiaalit, ammattitaitoisen toteutuksen ja jatkuvaa ylläpitoa. Tämän kohteen kohdalla Isodrän valittiin juuri siksi, että se tukee pitkäaikaista toimivuutta kosteudenhallinnassa.

– Tehdään remontti oikealla tavalla, käytetään hyviä materiaaleja ja vielä ylläpidetään taloa – on se juttu, kiteyttää Shepel.