Rakentamiseen lisää tuottavuutta digitalisoinnilla ja tilaajatoimintoja kehittämällä

Aiemmin työmaalla tehtyjä rakennusten osia ja työvaiheita on siirretty tehtäväksi tehtailla. Tällöin nämä työt eivät tilastoidu enää rakennusalalle vaan muille toimialoille. Esimerkiksi betoniraudoituksen siirtyessä työmaalta tehtaaseen, automaation mahdollistama tuottavuusnousu kirjautuu metallituoteteollisuudessa, ei rakentamisen alalla.

Tuottavuuden taso on korkeinta rakennusalan suurissa yrityksissä, mutta kannattavuus on parhainta pienissä alle 50 työntekijän yrityksissä. Ulkomaalaisomisteiset yritykset osoittautuivat rakennusalalla heikommin kannattaviksi kuin kotimaiset yritykset.

Suomen kansantaloudessa rakennusalalla on merkittävä rooli. Ala työllistää noin 260 000 työntekijää, mikä vastaa liki 18 prosenttia koko yrityssektorin työllisyydestä. Vuonna 2018 alan yritykset tuottivat arvonlisää yli 14 miljardia euroa, mikä on yli 17 prosenttia kaikkien Suomessa toimivien yritysten arvonlisästä. Rakennusalan merkitys kansantaloudessa on 2000-luvulla kasvanut.

Myös Ruotsissa ja Itävallassa on rakennusalan tuottavuus Suomen tavoin pysynyt ennallaan, mutta Tanskassa se on kasvanut.

Yksi keino parantaa rakennusalan heikkoa tuottavuutta on digitalisaation entistä parempi hyödyntäminen esimerkiksi digitaalisen tietomallinnuksen avulla. Tämä ehkäisisi ennalta virheitä, torjuisi päällekkäistä työtä sekä lisäisi suunnittelun ja toteutuksen parempaa yhteensovittamista.

Myös innovaatiotoiminnalla on tärkeä rooli alan tuottavuuden kehittämisessä. Rakennusalan pitkäjänteistä innovaatiotoimintaa haittaavat rakennusprosessien hioutuneet toteutustavat, joiden vähänkään radikaalimpi kyseenalaistaminen ja muokkaaminen ovat suuren työn takana. Innovatiivisuutta estävät myös suunnittelun ja rakentamisen eriytyminen.

Ensin rakennuksen suunnittelee yksi taho. Sitten urakoitsija toteuttaa rakennuksen hyödyntäen useita aliurakoitsijoita ja -hankkijoita. Prosessiin kuuluvien tahojen yhteistyö kestää vain yksittäisen rakennushankkeen ajan, jolloin koko prosessin analysointi ja toiminnan parantaminen ovat vaikeasti toteutettavissa.

Selvitys korostaa julkisen sektorin roolia rakennusalan toimintatapojen uudistamisessa. Julkinen sektori on merkittävä rakennusten tilaaja, joka voisi mahdollistaa alan toimijoiden kilpailun innovatiivisella tavalla. Jo tarjouspyynnössä pitäisi määritellä halutut tavoitteet, mutta ratkaisujen kehittäminen tulisi jättää markkinoiden vastuulle. Kilpailevien tarjousten pyytäminen useilta eri urakoitsijoilta mahdollistaisi vaihtoehtoisten ja innovatiivisten ratkaisujen löytämisen. Tärkeää olisi myös rakennusalalla vakiintuneiden lyhyiden yhteistyösuhteiden pidentäminen.

Rakennusalan kilpailukyky ja rakentamisen laatu Suomessa -raportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvityksen ovat toteuttaneet Etla, Tampereen Yliopisto ja BES Built Environment Services Oy. Sen ovat laatineet Ari Ahonen, Jyrki Ali-Yrkkö, Aleksi Avela, Juha-Matti Junnonen, Martti Kulvik, Tero Kuusi, Kalle Mäkäräinen ja Jukka Puhto.

Lisätietoja:

tutkimuspäällikkö Martti Kulvik, ETLA, p. 041 543 3342, martti.kulvik@etla.fi sekä neuvotteleva virkamies Seppo Kangaspunta, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 0295 063 747, seppo.kangaspunta@tem.fi

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM)