Radonin vähentäminen: tiivistämisen ja kapseloinnin hyödyt

Suomen rakennuslaki ja -asetukset määrittävät yleiset vaatimukset rakennusten terveydelle, turvallisuudelle ja energiatehokkuudelle, mukaan lukien radonin hallinta sisäilmassa. Vuoden 2018 alussa voimaan tulleet säädökset edellyttävät, että asuinrakennuksissa ja työpaikoilla radonpitoisuuden tulee olla alle 200 Bq/m³ (STM:n asetus 1044/2018). Näiden määräysten valossa tiivistäminen on yksi kustannustehokas ja käytännöllinen tapa vähentää radonpitoisuuksia.

Radonin vaarallisuudesta puhutaan paljon, sillä se lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Radonia ei voi aistia, mikä hankaloittaa sen havaitsemista. Kyseessä on väritön ja hajuton kaasu, jonka radioaktiiviset hajoamistuotteet tarttuvat ilmassa oleviin pölyhiukkasiin ja edelleen hengitystien kautta ne voivat päätyä keuhkoihin.

Radonia voidaan poistaa tuulettamalla tai alipaineistamalla rakennuksen alapohjan alla olevaa tilaa tai maaperää. Alipaineen saavuttamisen ongelmaksi voi muodostua maaperän karkeudesta johtuva huokoisuus.

Radonin pääsyn estäminen huoneilmaan voidaan tehdä myös tiivistämällä. Tiivistäminen on passiivinen, energiasta tai laitteista riippumaton huoltovapaa menetelmä. Tiivistämisellä saavutetaan yleensä myös muita hyötyjä.

Korjausmenetelmänä kapseloinnin tavoitteena on estää haitallisten, rakenteisiin imeytyneiden tai rakenteen läpi kulkevien, aineiden siirtyminen rakenteesta sisäilmaan.

Kapselointi estää sekä konvektion että diffuusion avulla tapahtumisen siirtymisen. Koska kapselointiaineen radonin läpäisevyyttä diffuusiolla ei voi tietää ilman testausta, on varmistettava, että tuote on testattu ja soveltuu käyttöön.

Kapseloidessa rakenteita tulee aina huomioida rakenteen kosteustekninen käyttäytyminen. Koska radon kulkeutuu sisäilmaan pääasiassa ilmavuotojen mukana, on kapselointi usein ylimitoitettu toimenpide, jos rakenteissa ei ole muita ongelmia.

Tehokkaalla tiivistyksellä voidaan saavuttaa merkittävä parannus radonin kulkeutumisessa sisäilmaan. Menetelmänä tiivistäminen on myös varsin edullinen ratkaisu, joka tarjoaa paljon muitakin hyötyjä.

– Tiivistämällä rakenneliitokset estetään ilmanvaihdon alipaineisuudesta johtuva epäpuhtauksien, kuten mikrobien, pienhiukkasten ja kuitujen, pääsy sisäilmaan sekä kosteuskonvektio rakenteissa, opastaa tiivistystuotteiden tuotepäällikkö Saana Leppänen Kiillolta.

– Tiivistämisellä ei oikeastaan voida aiheuttaa mitään haittaa, kunhan ilmanvaihdosta huolehditaan. Rakenteiden tiivistämistä kannattaa tehdä, vaikka ei edes tiedettäisi liian korkeasta radon-pitoisuudesta. Tiivistäminen parantaa sisäilmaa ja parhaimmillaan myös ääneneristävyyttä, Saana Leppänen luonnehtii.

Radonin tiivistämisessä käytettävät materiaalit tulee valita siten, että ne täyttävät tiiveyden, kestävyyden ja kosteusteknisen toiminnan vaatimukset. Suositeltavia materiaaleja ovat:

• Elastiset tiivistemassat: Soveltuvat saumakohtien, putkiläpivientien ja muiden liitosten tiivistämiseen. Esimerkiksi polyuretaanipohjaiset tiivistysmassat, jotka säilyttävät kimmoisuutensa ja kestävät lämpötilan vaihteluita, ovat hyviä valintoja.
• Radonkalvot ja tiivistysmatot: Käytetään erityisesti alapohjan tiivistämiseen. Valittavien tuotteiden tulee olla radonille testatusti läpäisemättömiä ja yhteensopivia muiden rakenteiden kanssa.
• Butyyliteipit ja -nauhat: Sopivat saumojen ja pienten vuotokohtien varmaan tiivistämiseen. Näitä voidaan käyttää täydentävänä ratkaisuna tiivistemassojen kanssa.
• Kosteussulut: Materiaalit, jotka estävät sekä radonin että kosteuden kulkeutumisen, ovat erityisen tärkeitä kellaritiloissa.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää seuraaviin rakenteiden osiin, joissa radonin kulkeutuminen on todennäköisintä.

• Putkiläpiviennit: Näihin kohtiin suositellaan joustavia tiivistemassoja ja butyylinauhoja, jotka mukautuvat rakenteen liikkeisiin.
• Saumakohdat: Rakenneliitosten, kuten seinän ja lattian yhtymäkohtien, tiivistäminen voidaan tehdä elastisilla massoilla ja lisävahvistuksena tiivistysmatolla.
• Halkaisijaltaan suuret aukot: Suurempia vuotokohtia voidaan tiivistää vaahtomaisilla täyteaineilla ja päällystää radonille läpäisemättömillä pinnoitteilla.

Tiivistämällä voidaan vähentää tehokkaasti radonin kulkeutumista sisäilmaan, mutta se voi samalla muuttaa rakenteiden kosteusteknistä toimintaa. Lisäksi on tilanteita, joissa tiivistäminen ei yksinään riitä ja tarvitaan lisätoimenpiteitä. Näiden riskien hallinta ja oikea ratkaisu edellyttävät huolellista suunnittelua ja toteutusta, jotka noudattavat Suomen rakennuslain ja -asetusten vaatimuksia.

Rakenteiden kosteustekninen toiminta

Tiivistämisen jälkeen rakenteiden ilman- ja höyrytiiveys paranee, mikä voi vaikuttaa kosteuden liikkumiseen ja poistumiseen rakenteista. Tämä voi johtaa kosteuden tiivistymiseen ja pidättyvyyteen, etenkin tilanteissa, joissa rakenteiden lämpö- ja kosteusteknistä toimintaa ei ole otettu huomioon.

Kosteusriskien ehkäisemiseksi:

1. Höyrynsulkujen ja radonkalvojen sijoittelu: Näiden materiaalien tulee sijaita rakenteissa sellaisessa kohdassa, joka minimoi kosteuden tiivistymisen riskin.
2. Alustan kunnon arviointi: Ennen tiivistämistä on varmistettava, että rakenteet ja alusta ovat kuivia, eivätkä sisällä vanhoja kosteusvaurioita, jotka voivat pahentua tiivistämisen jälkeen.
3. Ilmanvaihdon toimivuus: Tiivistämisen yhteydessä tulee varmistaa, että rakennuksen ilmanvaihto on suunniteltu ja säädetty siten, että se ehkäisee kosteuden kertymistä.

Suomen rakennuslaki ja -asetukset edellyttävät, että rakennuksen suunnittelussa ja korjaustoimenpiteissä huomioidaan kosteustekniset ja sisäilman laatuun liittyvät riskit. Tiivistämisen ja muiden radonkorjausten tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

• Terveysvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 545/2015): Asuin- ja työtilojen radonpitoisuuden tulee olla alle 200 Bq/m³.
• Rakenteiden kestävyys: Korjausten tulee estää radonin lisäksi myös rakenteiden vaurioituminen kosteuden tai muiden haitallisten tekijöiden vuoksi (Ympäristöministeriön rakentamismääräyskokoelma).
• Ilmanvaihdon hallinta: Rakennuksen tulee olla tiivis, mutta ilmanvaihdon on toimittava hallitusti, jotta kosteuden ja epäpuhtauksien poistuminen sisäilmasta on varmistettu.

Näiden periaatteiden mukaisesti toteutettu tiivistäminen minimoi riskit ja mahdollistaa radonongelman tehokkaan hallinnan. Yhdessä lisätoimenpiteiden kanssa se tarjoaa kokonaisvaltaisen ratkaisun radonin torjuntaan.

Sosiaali- ja terveysministeiö (STMr): STM on laatinut kansallisen toimintasuunnitelman radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi. Tämä suunnitelma sisältää pitkän aikavälin tavoitteet ja keinot radonriskien vähentämiseksi Suomessa.

Säteilyturvakeskus (STUK): STUK tarjoaa kattavaa tietoa radonista, sen mittaamisesta ja torjuntakeinoista. Heidän verkkosivuiltaan löytyy myös ohjeita radonkorjauksista ja radonpitoisuuksien mittaamisesta.

Valtioneuvoston asetukset:Erityisesti valtioneuvoston asetus ionisoivasta säteilystä (1034/2018) ja säteilylaki (859/2018)sisältävät tärkeitä säädöksiä radonin hallinnasta rakennuksissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut: STM:n julkaisut, kuten "Kansallinen toimintasuunnitelma radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi" (STM 2020:20).