Päämittari, alamittaus vai huoneistokohtainen mittaus? Näin valitset vedenkulutuksen seurantatason

Kiinteistön vedenkulutuksen mittaamisesta puhuttaessa tarkoitetaan helposti yhtä asiaa, vaikka mittaustarpeita voi olla useita. Vesihuoltolaitoksen laskutuksen perusteena oleva kiinteistön vesimittari kertoo kokonaiskulutuksesta, mutta kiinteistön omistajan, ylläpidon tai käyttäjien tarpeisiin voidaan tarvita huomattavasti tarkempaa tietoa.

Mittauksen suunnittelu kannattaakin aloittaa laitteiden sijasta kysymyksestä: mitä vedenkulutuksesta halutaan tietää? Jos tavoitteena on seurata koko kiinteistön kulutuskehitystä, kokonaiskulutuksen mittaaminen voi riittää. Jos taas halutaan selvittää kulutuksen jakautumista rakennuksen eri osiin, tunnistaa poikkeavan paljon vettä käyttävä toiminto tai kohdentaa kustannuksia käyttäjille, tarvitaan tarkempaa mittausta.

Mitä yksityiskohtaisempaa tietoa kerätään, sitä enemmän huomiota pitää kiinnittää myös mittareiden sijoittamiseen, tiedonsiirtoon, järjestelmän ylläpitoon ja datan hyödyntämiseen. Mittaustarkkuutta ei siksi kannata lisätä vain mahdollisimman suuren tietomäärän saamiseksi, vaan tiedolla pitäisi olla määritelty käyttötarkoitus.

Kiinteistön päävesimittari muodostaa perustan vedenkulutuksen seurannalle. Sen avulla nähdään, kuinka paljon vettä kiinteistöön toimitetaan ja miten kokonaiskulutus muuttuu esimerkiksi kuukausien ja vuosien aikana.

Riittävän tiheästä kokonaiskulutuksen seurannasta voidaan havaita myös muutoksia, jotka vaativat tarkempaa selvittämistä. Jos vedenkulutus kasvaa ilman muutosta rakennuksen käyttäjämäärissä tai toiminnassa, taustalla voi olla esimerkiksi muuttunut käyttötapa, tekninen vika tai vesivuoto. Myös jatkuva kulutus ajankohtana, jolloin vettä ei normaalisti pitäisi käyttää, voi olla syy selvittää tilannetta.

Kokonaismittauksella on kuitenkin selvä rajoitus. Se kertoo, paljonko vettä rakennuksessa käytetään, mutta ei välttämättä sitä, missä kulutus syntyy. Jos kiinteistössä on useita käyttäjiä, toimintoja, rakennuksen osia tai vuokrattavia tiloja, yhden mittarin perusteella voi olla vaikea selvittää, mikä niistä selittää kulutuksen muutoksen.

Kun kokonaiskulutusta halutaan jakaa tarkempiin osiin, kiinteistössä voidaan käyttää päämittausta täydentäviä alamittauksia. Niiden avulla vedenkulutusta voidaan seurata esimerkiksi rakennuksen osan, käyttötarkoituksen, vuokratilan tai muun tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden tasolla.

Tarkemmasta mittauksesta voi olla hyötyä erityisesti kiinteistöissä, joissa vedenkäyttö muodostuu hyvin erilaisista toiminnoista. Esimerkiksi liikekiinteistössä ravintolan, liiketilan ja toimiston vedenkäyttö voi poiketa toisistaan huomattavasti. Yhden kokonaiskulutusluvun perusteella ei tällöin välttämättä pystytä arvioimaan, missä vedenkäytön muutokset tapahtuvat.

Alamittauksen tarve kannattaa määritellä jo suunnitteluvaiheessa. Mittauspisteiden määrän lisääminen kasvattaa järjestelmän laajuutta, joten jokaiselle mittaukselle pitäisi olla perusteltu käyttötarkoitus. Olennaista on saada päätöksenteon kannalta riittävän tarkkaa tietoa, ei mahdollisimman paljon mittauspisteitä.

Asuinrakennuksissa yksi mittaustaso on huoneistokohtainen vedenmittaus. Siinä huoneistoon tulevan kylmän ja lämpimän veden kulutusta mitataan erikseen. Mittaustietoa voidaan käyttää muun muassa kulutuksen seurannassa ja sovellettavan sääntelyn mukaisesti kulutukseen perustuvassa kustannusten jakamisessa.

Huoneistokohtaisesta mittauksesta säädetään rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoja koskevassa ympäristöministeriön asetuksessa. Sen mukaan rakennuksessa on oltava huoneistokohtaiset vesimittarit huoneistoon tulevan kylmän ja lämpimän veden mittaamiseen siten, että mittareiden osoittamaa kulutusta voidaan käyttää laskutuksen perusteena. Huoneistokohtaisten vesimittareiden on oltava etäluettavia.

Sääntelyn soveltuminen yksittäiseen rakennus- tai korjaushankkeeseen pitää kuitenkin aina tarkistaa kohdekohtaisesti. Myös asunto-osakeyhtiöiden kulutukseen perustuvaan vesilaskutukseen liittyy oma sääntelynsä ja siirtymäsäännöksiä. Pelkkä mittarin olemassaolo ei siten yksin ratkaise sitä, millä perusteella veden kustannukset voidaan tietyssä taloyhtiössä jakaa.

Huoneistokohtaista mittausta, etäluentaa ja kulutusperusteista laskutusta käsitellään tarkemmin erillisessä artikkelissamme.

Kiinteistön vedenmittauksen suunnittelussa ei ole tarkoituksenmukaista lähteä siitä, että kaikkea mahdollista pitäisi mitata mahdollisimman tarkasti. Mittausjärjestelmän pitäisi vastata niihin kysymyksiin, joihin kiinteistön omistaja, ylläpito tai käyttäjä tarvitsee vastauksia.

Jos tavoitteena on seurata rakennuksen kokonaiskulutuksen kehitystä ja tunnistaa suuria muutoksia, koko kiinteistön mittaus voi olla riittävä. Jos taas halutaan tietää, missä rakennuksen osassa muutos tapahtuu, tarvitaan tarkempaa mittausta. Huoneistokohtainen laskutus puolestaan edellyttää siihen soveltuvaa huoneistokohtaista mittausta.

Myös mittaustiedon aikavälillä on merkitystä. Harvoin luettava mittari kertoo kulutuksen määrän pitkällä aikavälillä, mutta lyhytaikaisia poikkeamia voi olla vaikea havaita. Tiheämmin saatava mittaustieto mahdollistaa tarkemman kulutusprofiilin muodostamisen, mutta samalla kasvaa käsiteltävän tiedon määrä.

Siksi mittausjärjestelmää suunniteltaessa kannattaa määritellä sekä tarvittava mittaustarkkuus että se, kuinka usein tietoa tarvitaan.

Kiinteistössä voi olla perusteltua käyttää samanaikaisesti useita mittaustasoja. Kokonaiskulutus kertoo, mitä rakennukseen tulee, ja tarkemmat mittaukset auttavat selvittämään, miten kulutus jakautuu.

Mittauspisteiden välinen vertailu voi myös auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa kokonaisuus ei vastaa odotuksia. Jos päämittauksen osoittama kulutus poikkeaa merkittävästi tarkempien mittausten perusteella muodostuvasta kokonaisuudesta, syy kannattaa selvittää. Erot voivat johtua esimerkiksi mittausten rajauksista, mittausajankohdista, järjestelmien ominaisuuksista tai mittaamattomista vedenkäyttökohteista.

Mittausjärjestelmän rakenne pitää siksi dokumentoida riittävän hyvin. Kiinteistön ylläpidon on tiedettävä, mitä kukin mittari mittaa, mihin rakennuksen osaan tieto liittyy ja mitä kulutuksia mittauksen ulkopuolelle mahdollisesti jää.

Kun kiinteistönomistajalla on useita rakennuksia, vedenkulutustietoa voidaan hyödyntää myös koko kiinteistökannan tasolla. Kohteiden kulutuskehityksen tarkastelu voi auttaa tunnistamaan rakennuksia, joissa vedenkäyttö poikkeaa omasta aikaisemmasta tasostaan tai muista vertailukelpoisista kohteista.

Pelkkä kuutiometrien vertailu ei kuitenkaan anna luotettavaa kuvaa vesitehokkuudesta. Toimistorakennuksen, hotellin, asuinrakennuksen ja uimahallin vedenkäyttö muodostuu eri tavoin. Myös rakennuksen koko, käyttäjämäärä, käyttöaste ja toiminnan luonne vaikuttavat kulutukseen.

Vertailussa pitäisi siksi käyttää kohteeseen soveltuvia tunnuslukuja ja huomioida rakennusten väliset erot. Tarkoituksena ei ole välttämättä löytää kiinteistökannan eniten vettä käyttävää rakennusta, vaan tunnistaa sellaisia kohteita ja muutoksia, joiden syy kannattaa selvittää tarkemmin.

Vedenkulutuksen mittaamisesta syntyy hyötyä vasta, kun tietoa käytetään. Kiinteistössä pitäisi olla määriteltynä, kuka kulutusta seuraa, kuinka usein sitä tarkastellaan ja millaisiin muutoksiin reagoidaan.

Vastuun merkitys korostuu automaattisissa järjestelmissä. Jos järjestelmä muodostaa hälytyksen poikkeavasta kulutuksesta, pitää olla selvää, kenelle ilmoitus menee ja kuka selvittää tilanteen. Hälytys, jota kukaan ei käsittele, ei itsessään estä veden hukkaa tai mahdollista vahinkoa.

Myös raportoinnin tarpeet kannattaa määritellä etukäteen. Kiinteistöpäällikkö voi tarvita erilaista tietoa kuin huolto, taloushallinto tai yksittäinen käyttäjä. Hyvin suunnitellussa kokonaisuudessa samaa mittausdataa voidaan hyödyntää eri tarkoituksiin ilman tarpeetonta manuaalista tiedon käsittelyä.

Vedenkulutustieto voi olla tarpeen siirtää esimerkiksi kiinteistönhallinta-, energiajohtamis-, raportointi- tai laskutusjärjestelmään. Siksi mittausratkaisua valittaessa kannattaa selvittää jo etukäteen, missä muodossa tieto saadaan ulos ja miten se voidaan yhdistää muihin järjestelmiin.

Integraatioiden merkitys kasvaa etenkin silloin, kun hallittavana on suuri määrä mittareita tai useita kiinteistöjä. Jos tiedot joudutaan keräämään erikseen useista järjestelmistä ja yhdistämään käsin, mittauksen tuottama hyöty voi osittain kadota työlääseen tiedonkäsittelyyn.

Samalla kannattaa selvittää tiedon omistajuus ja saatavuus. Kiinteistön teknisten järjestelmien elinkaari voi olla pitkä, ja palveluntarjoajat sekä ohjelmistot voivat vaihtua. Kiinteistönomistajan kannalta olennaista on tietää, saadaanko mittaushistoria tarvittaessa talteen ja voidaanko tietoa siirtää myöhemmin toiseen järjestelmään.

Mittausjärjestelmän hankintahinta on vain yksi osa kokonaisuutta. Mittarit, tiedonsiirto, mahdolliset keruulaitteet ja ohjelmistot tarvitsevat ylläpitoa, ja järjestelmän komponentteja joudutaan rakennuksen elinkaaren aikana myös uusimaan.

Suunnittelussa kannattaa siksi arvioida mittareiden saavutettavuutta ja vaihdettavuutta sekä sitä, miten järjestelmän toimintahäiriöt havaitaan. Jos mittaustietoa käytetään esimerkiksi laskutukseen, puuttuva tai virheellinen tieto pitää pystyä tunnistamaan mahdollisimman nopeasti.

Myös järjestelmän laajennettavuus voi olla tärkeää. Rakennuksen käyttötarkoitus, tilajako tai käyttäjät voivat muuttua vuosien aikana. Mittausratkaisun pitäisi mahdollisuuksien mukaan mukautua muutoksiin ilman, että koko järjestelmä joudutaan rakentamaan uudelleen.

Vedenkulutuksen mittauksen onnistumista ei lopulta ratkaise mittareiden määrä vaan se, saadaanko niiden avulla tarkoituksenmukaista ja luotettavaa tietoa. Hyvin suunniteltu mittauskokonaisuus kertoo juuri sen verran kuin kiinteistön ylläpito, kustannusten hallinta ja käyttäjät tarvitsevat – ja tuottaa tiedon muodossa, jota voidaan myös käytännössä hyödyntää.

Lue myös:

Huoneistokohtainen vedenmittaus – mitä ammattilaisen pitää tietää mittauksesta ja etäluennasta?

Vesivuodon havaitseminen ajoissa – mitä kiinteistön vedenkulutuksen seurannasta kannattaa tietää?

Vedenkulutus jää helposti energian varjoon – näin kiinteistön vesitehokkuutta voidaan parantaa

Lähteet

Finlex: Ympäristöministeriön asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista 1047/2017

Motiva: Vedenkulutus, vedensäästö ja vesivuodot

Motiva: Kiinteistön energiankäyttö

Motiva: Kulutuksen normitus