Mitä tarkoitetaan vikasietoisuudella?

SafeDryingin-menetelmän keksijä Esa Tommola kertoo, että korjausrakentamisessa ongelmakohdat ovat usein perustamistavoissa, joissa ei ole käytetty kapillaarikatkoja ja kosteus pääsee nousemaan perustuksia pitkin kapillaarisesti ylöspäin. Niiden vikasietoinen korjaaminen voi olla joskus hankalaa ja rakennuksia korjataankin valitettavasti monet kerrat ilman, että kosteusongelmia saadaan kuriin.

Ympäristöministeriön julkaisemassa Rakennusten kosteustekninen toimivuus -ohjeessa kuitenkin edellytetään, että rakennusratkaisujen valinnassa on tavoiteltava vikasietoisia ratkaisuja, jotka sallivat käytön aikana rakenteen ajoittaisen vähäisen kastumisen. Rakenteiden vikasietoisuudella tarkoitetaan siis ratkaisuja, joiden suunnittelussa, rakentamisessa, huollossa ja käytössä ilmenevät vähäisimmät virheet ja puutteet eivät vielä johda rakenteiden haitalliseen vaurioitumiseen. Muuttuvassa ilmastossa rakenteiden vikasietoisuutta varmistetaan riittävän yksityiskohtaisella suunnittelulla. Ratkaisujen on oltava sellaisia, että ne ovat toteutettavissa rakennuspaikan sääolosuhteissa.

Ympäristöministeriön ohjeessa muistutetaan, että rakennuksen liian suuri kosteuspitoisuus tai kosteuden kertyminen rakennuksen osiin tai sisäpinnoille ei saa vaurioittaa rakennusta eikä aiheuttaa rakennuksessa oleville terveyshaittaa. Suunnitteluratkaisua valittaessa otetaan huomioon rakennukseen kohdistuvan sisäisen ja ulkoisen kosteusrasituksen kesto sekä rakenteen mahdollisuus kuivua. Rakenteeseen ei saa kertyä kosteutta toistuvasti, liiallisesti eikä pitkällä aikajänteellä jatkuvasti kasvaen. Rakenteen kosteudensietokyky sekä mahdollisuus kuivua riittävän nopeasti kastumisen jälkeen on haitan estämisen kannalta oleellinen tekijä.

Ympäristöministeriön ohje soveltuu niin uudis- kuin korjausrakentamiseen. Varsinkin perustamistavoista johtuvat kosteusongelmat yritetään korjata usein perinteisin keinoin ilman toivottua lopputulosta.

– Eräässä kohteessa oli tehty jo salaojaremontti sekä injektoitu rakenne kahteen kertaan, mutta kuitenkin kosteusongelma oli ja pysyi. Korjausyritysten jälkeen sanottiin, että katsotaan parin kuukauden päästä, onko rakenne kuivunut. Jo tehdyt korjaukset todettiin riittämättömiksi ja asunto asuinkelvottomaksi. Tästä aiheutui luonnollisesti merkittävää haittaa asunnon omistajalle sekä suuria kustannuksia taloyhtiölle. Jo toteutettujen järeiden korjauksien jälkeen ehdotettiin uusia perinteisin korjausmenetelmin toteutettuja toimenpiteitä, joiden kustannukset olisivat olleet yli viisi kertaa asunnon myyntiarvon, kertoo Tommola.

Toisessa kohteessa oli käytetty rahaa lähes 20 erilaiseen raporttiin, selvitykseen ja korjaukseen kymmenen vuoden aikana ilman, että kosteusongelmat saatiin kuriin. Tämä piti sisällään muun muassa kaksi erillistä salaojaremonttia, patolevyjen lisäämisen, maa-ainesten vaihdon sokkelien vierestä, kalliolouhintaa sekä pintamateriaalien vaihdon ja rakenteiden injektoinnin. Ongelma ei poistunut, mutta rahaa kului turhaan. Tämän jälkeen taloyhtiössä oltiin tilanteessa, jossa kaikki toimenpiteet pitäisi tehdä uudelleen suuremmassa laajuudessa. Näiden kustannukset olisivat olleet mahdottomat.

– Miksi hyväksymme korjausratkaisuja, jotka eivät kestä ikääntymistä ja on todettu toimimattomiksi. Korjaukset kuuluisi tehdä lähtökohtaisesti sillä tavalla, ettei niihin tarvitse palata 10 vuoden aikana uudelleen ja huomioida käytettyjen ratkaisujen vikasietoisuus, kuten Ympäristöministeriön ohjeessa edellytetään. Eikö se olisi kaikkien etu?

Korjauskierteistä aiheutuu myös muuta haittaa pelkän korjaamisen ja kulujen lisäksi. Tilan toiminnalle tarvitaan usein väistötilat, joita ei aina pystytä järjestämään tai toimintaa ei voida siirtää, jolloin se voidaan joutua keskeyttämään korjausten ajaksi. Tästä voi aiheutua taas lisäkuluja tai ansionmenetystä. Pahimmassa tapauksessa toimimattomien korjauksien teettäminen johtaa siihen, että rakennus joudutaan purkamaan.

Uudisrakentamisessa ongelmia voi syntyä betonin paksuissa paikallavaluissa, jotka eivät ehdi aikataulullisista syistä kuivua tarpeeksi, kun rakenne pinnoitetaan liian aikaisin ollaan vuosien päästä pulassa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Malmin sairaala Helsingissä, jossa vain pari vuotta sairaalarakennuksen valmistumisen jälkeen muovimatto alkoi kupruilemaan lattioissa. Syynä taisi olla se, että 300 millin paksuisen betonilaatan ei annettu tarpeeksi aikaa kuivua ja kosteutta jäi lattian sisään.

Ympäristöministeriön ohjeessa painotetaankin, että rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava rakenteissa olevan kosteuden ja rakennuskosteuden riittävästä kuivumisesta ennen kuin rakenteet voidaan peittää kuivumista hidastavalla ainekerroksella, kuten pinnoitteella tai toisella rakenteella. Peitettävien rakenteiden on oltava niin kuivia, että vältetään haittaa aiheuttavien mikrobi- ja muiden vaurioiden syntyminen rakennusaikana ja rakennuksen käyttövaiheessa. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on huolehdittava kosteusmittauksin rakenteiden asianmukaisesta kosteuspitoisuudesta seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä varten.

Ilmajoen sotekeskuksessa käytettiin SafeDrying-järjestelmää jo pari vuotta sitten betonivalun kuivumisen varmistamiseksi ja rakennusaikataulussa pysymisen vuoksi. Sotekeskuksen rakennuttaja edellytti, että alapohjarakennetta on voitava kuivattaa myös lattiapinnoitteiden asentamisen jälkeen. Tämä toimintamalli vastaa täysin Ympäristöministeriön ohjetta rakenteiden kosteusteknisestä toimivuudesta. Myös muut kunnat, jotka ovat kamppailleet rakenteiden vikasietoisuuden kanssa, ovat ottaneet mallia tästä hyväksi havaitusta toimintatavasta.

Malmin sairaalan korjauksia ei ole vietä saatu päätökseen, mutta kustannuksien suuruudeksi on arvioitu noin 10 miljoonaa euroa. Helsingin Uutiset kertoo (13.2.2022), että sairaalan 2019 aloitettuihin korjaustöihin menee vielä arviolta kaksi vuotta. Korjaukset ovat vaikeuttaneet sairaalan normaalia toimintaa, koska yksi osasto on jatkuvasti suljettuna.