Kellari ei kuivu salaojista huolimatta: Mistä ongelma johtuu?
Tamperella omakotitalossa kellarin kosteusongelmaa ryhdyttiin ratkaisemaan sisältä käsin. (Kuva SafeDrying Oy)
Tampereen kohteessa kosteusongelman piti ratketa tavalla, joka tuntui ensin itsestään selvältä. Vuonna 1992 rakennetussa talossa salaojat oli asennettu sekä ulkopuolelle että sisäpuolelle kellarin toiselle seinustalle. Kellarin salaojitetulla puolella kellari pysyi kuivana. Puoli, jossa salaojia ei ollut, pysyi märkänä. Siispä märän puolen salaojittaminen tuntui loogiselta ratkaisulta, jolla kellari saataisiin kuivaksi.
Näin ei käynyt.
Uudesta salaojasta kyllä tuli vettä, mutta kellarin maa ei silti kuivunut. Märällä puolella seinissä näkyi valkoista kalkkihärmää, eikä tilanne muuttunut talven aikana. Siinä vaiheessa oli pakko todeta, ettei ongelma rajoittunut enää siihen, saadaanko märältä puolelta vettä johdettua pois. Kosteus jäi elämään seinän rakenteeseen.
Tilanteen ratkaisemista painotti vielä se, että kellariin haluttiin tehdä betonilattia. Ennen lattian tekemistä piti varmistaa, että rakenteet todella kuivuvat. Muuten uusi työvaihe olisi rakennettu vanhan ongelman päälle.
Salaojat toimivat, mutta kellari pysyi märkänä
Tampereen kohteessa huomio siirtyi nopeasti pois pelkästä veden poisjohtamisesta. Jos kellarin seinän alaosa pysyy kosteana salaojituksesta huolimatta, katse kääntyy perustuksiin ja maaperään. Voiko kosteus nousta rakenteisiin alhaalta päin, vaikka salaojat toimivat?
Rakennusfysiikka 2025 -seminaarissa SafeDrying Oy:n julkaisemassa korjauskortistossa tätä kuvataan tilanteena, jossa perustusten alta puuttuva kapillaarikatko pitää kosteusrasituksen käynnissä. Kortisto nostaa toistuvasti pahimmaksi ongelmakohdaksi seinän alaosan heti lattian yläpuolella. Sama havainto sopii myös Tamperelaiseen kellariin.
Kiinteistön omistaja Katri huomasi tämän käytännössä, sillä maa ei kuivunut kellarissa talvenkaan aikana.
Kohde näyttää hyvin, miten helposti korjaus voi rajautua liian kapeasti. Salaojitus voi toimia, mutta varsinainen kosteusreitti jää silti rakenteisiin. Silloin yksi osa ongelmasta saadaan hallintaan, vaikka rakenteen käyttäytyminen ei vielä muutu.
SafeDrying Oy:n toimitusjohtaja Esa Tommola, joka on myös järjestelmän kehittäjä, on käsitellyt tämänkaltaisia tapauksia korjauskortistossa. Tampereen kohteessa ongelma ei ollut enää ainoastaan ulkopuolinen kosteusrasitus, vaan rakenteeseen alhaalta nouseva kosteus, jota salaojat eivät yksin pysäyttäneet.
Ratkaisua ei haettu enää lisää kaivamalla
Vaihtoehtoja piti arvioida uudelleen. Kohteessa kellarikerros on laaja, ja se näkyi heti myös korjaamisen hinnassa. Siksi ratkaisu ei voinut perustua ainoastaan siihen, mikä on tutuin tapa toimia.
– Aloitimme selvitykset ulkoisten salaojien uudelleen kaivamisesta, mutta iso talo ja kellarikerros nostivat kustannukset korkeiksi. Messuilla kuulin SafeDrying-järjestelmästä, pyysin tarjouksen ja ymmärsin, että ratkaisu voisi olla salaojia edullisempi. Samalla se puuttuisi ongelmaan, johon pelkkä salaojitus ei auttanut, Katri kertoo.
SafeDrying-ratkaisu perustuu kiinteästi rakenteisiin asennettavaan kuivatuskanavistoon, jossa kierrätetään lämmintä ja kuivaa ilmaa. Kosteus siirtyy kanavistoon diffuusiolla, ilmavirta kuljettaa sen pois ja kuivumista seurataan etäluettavilla mitta-antureilla. Järjestelmä mitoitetaan kohteen mukaan.
Valintaan vaikutti myös kellarin seuraava työvaihe. Tilaan oli tarkoitus tehdä betonivalu, mutta sitä ennen piti saada varmuus siitä, että seinän juureen ja perustusten tuntumaan sitoutunut kosteus saadaan hallintaan. Vasta sen jälkeen remonttia oli turvallista jatkaa.
Kuivaus käynnistyi ennen betonivalua
Työ alkoi koko kellarikerroksen tyhjentämisellä, jonka jälkeen suunniteltiin toteutus, järjestelmän asennus ja kuivauksen käynnistys.
– Tyhjensimme kellarikerroksen syyskuussa. Yhtä seinää kuivataan edelleen lisää. Samaan aikaan kellarissa on tehty pohjatöitä betonivalua varten, ja valu on tarkoitus tehdä keväällä. Sen jälkeen remontti jatkuu omaan tahtiin, Katri sanoo.
SafeDrying kuvaa kuivanapidon etenevän kolmessa vaiheessa. Ensin tulee tehokuivatus, sitten valvonta- ja säätövaihe ja lopulta jatkuva kuivanapito. Kortiston mukaan tehokuivatus kestää tyypillisesti 2–12 kuukautta ja valvonta- ja säätövaihe tavallisesti noin 24 kuukautta. Tässä kohteessa kuivaus ei ollut irrallinen työvaihe, vaan edellytys sille, että kellarin muut rakenteet voitiin tehdä oikeassa järjestyksessä.
Muutos näkyi ensin hajussa
Kuivatuksen vaikutuksena märän maan haju alkoi väistyä kellarista.
– Parin kuukauden jälkeen kellarissa alkoi huomata, ettei siellä haissut enää märkä maa, Katri kertoo.
SafeDryingin Oy:n kuivanapitojärjestelmässä kuivumisen ja kuivana pysymisen seuranta on osa järjestelmän toimintaa. Järjestelmä kytketään etäluettaviin mitta-antureihin, joilla seurataan rakenteiden olosuhteita myös käytön aikana.
SafeDryingin korjauskortistossa esitetään erikseen myös tilanteita, joissa kosteus ei jää ainoastaan seinän juureen, vaan siirtyy sivusuunnassa ja kastelee lattiarakennetta. Aineiston mukaan lattian alapuolinen märkyys voi johtaa kosteutta lattiaan silloinkin, kun varsinainen ongelma on saanut alkunsa perustusten alta puuttuvasta kapillaarikatkosta.
Työ ei pakottanut muuttamaan pois
Laajat kellarikorjaukset mielletään helposti hankkeiksi, jotka sekoittavat koko asumisen pitkäksi aikaa. Tässä kohteessa näin ei käynyt.
– Muistaakseni asennuksesta tuli vähän ääntä parin päivän ajan, mutta ei mitään häiritsevää. Pois ei tarvinnut muuttaa.
Kaikki kosteuskorjaukset eivät näy arjessa samalla tavalla. Työvaiheiden vaikutus asumiseen riippuu paljon siitä, missä rakenteissa liikutaan, kuinka laajasti pintoja avataan ja mitä tehdään samanaikaisesti. Kohteessa kuivatus ja kellarin jatkovalmistelu pystyttiin sovittamaan yhteen niin, ettei asumista tarvinnut järjestää uusiksi.
Ratkaisu avasi kellarille uuden käyttötarkoituksen
Korjauksen arvoa ei kohteessa mitata ainoastaan sillä, että yksi kosteusongelma saadaan hallintaan. Olennaista on myös, mitä korjaus mahdollistaa seuraavaksi.
– Ajattelen tämän sijoituksena turvalliseen kotiin. Nyt on myös mahdollista, että kellarista voi jossain vaiheessa rakentaa harrastus- ja varastotilaa.
Kellarin kuivaaminen oli edellytys sille, että tilaa voidaan käyttää uudella tavalla. Korjaus ei palvele ainoastaan rakenteen säilymistä, vaan myös rakennuksen käyttöarvoa.
Esa Tommolan kehittämä järjestelmä on syntynyt käytännön kohteista
SafeDrying Oy:n kuivatusjärjestelmä on tämän kohteen ratkaisu, mutta taustalla on myös pidempi kehitystyö. Yrityksen toimitusjohtaja Esa Tommola on SafeDrying-kuivanapitojärjestelmän kehittäjä, ja järjestelmän sovelluksia on koottu hänen laatimaansa korjauskortistoon. Kortisto esiteltiin Rakennusfysiikka seminaarissa syksyllä 2025. Aineiston mukaan järjestelmää on kehitetty vuodesta 2010, ja ratkaisuja on toteutettu satoihin kohteisiin.
Tilaa korjauskortisto suoraan SafeDrying Oy:ltä osoitteesta info@safedrying.fi
Tampereen kohteen tapauksessa korjausta ei käsitelty yhtenä yleispätevänä mallina. Ratkaisu sovitettiin sen mukaan, missä rakenteessa kosteus liikkui, mitä kellariin oli seuraavaksi tarkoitus rakentaa ja mitä kuivaus käytännössä muutti.
Tampereen tapaus näyttää, miten helposti korjaus lähtee liikkeelle oikeasta havainnosta mutta väärästä rajauksesta. Märkä kellari ohjaa ajattelemaan salaojia, ja tässäkin kohteessa ne olivat tarpeellinen osa kokonaisuutta. Silti ongelma jäi elämään, koska kosteusrasitus ei tullut ainoastaan ulkopuolelta, vaan myös perustusten alta kapillaarisesti rakenteeseen.
Katri tiivistää kokemuksen ehkä parhaiten.
– Seinät ovat kuivuneet niin kuin luvattiin. Säätövaihe ei ole vielä ohi, mutta luotan siihen, että seinät saadaan pysymään kuivina. Salaojat eivät ratkaise väärää maaperää anturan alla. Siksi kapillaarikatko kannattaa selvittää ja varmistaa.
Haluaisitko lisätietoa? SafeDrying Oy:n asiantuntijat auttavat mielellään
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat