Hotelli Haaga kuivatti betonirakenteen kuivanapitojärjestelmällä ilman käyttökatkoa

Kiinteistöpäällikkö Pekka Salovaara Haaga Instituutti -säätiöstä havaitsi kosteutta kahdessa F-siiven tilassa: wellness-puolen liikuntatilassa ja alakellarin toimistossa. Kosteus rajautui seinälinjaan ja oli kastellut lattian. Havaintojen ja kohteen perusteella kyse oli kapillaarisesta kosteudennoususta.

Kapillaarikosteus siirtyy huokoisessa materiaalissa ylöspäin, ja betoni, tiili ja harkko johtavat sitä tehokkaasti. Ilmiö korostuu maanvastaisissa rakenteissa, ja tyypillinen havainto on juuri rakenteen alaosaan rajautuva, vyöhykemäinen kosteus. Vuonna 1969 valmistuneessa rakennuksessa kapillaarikatkon puuttuminen on mahdollinen ja aikakaudelle tyypillinen rakennustapa.

SafeDrying-kuivanapitojärjestelmä valittiin, koska se voitiin asentaa kevyesti ja nopeasti ilman tilojen tyhjentämistä. Salovaaran mukaan valinnassa painoivat ennen muuta asennuksen helppous ja aikataulu.

Päätöstä helpotti myös aiempi, hyvä kokemus samasta järjestelmästä. SafeDrying oli ollut Haaga Yhtymällä käytössä jo aiemmin, eikä wellness-tila ollut yhtymän ensimmäinen kohde, jossa kapillaarikosteus kuivattiin tällä menetelmällä. Valinta nojasi jo nähtyihin ja hyviksi todettuihin tuloksiin.

Haagassa kuivatus tehtiin samanaikaisesti seinään ja lattiaan. Seinän viereen asennettiin normaalia suurempi jalkalistan oloinen kuivatuskanava, joka katkaisi kosteuden nousureitin seinälinjasta. Lattiaan tuli tuulettava, patolevytyyppinen rakenne, jonka alla kuivattu ilma kiertää. Kuivatusyksikkö sijoitettiin tilan nurkkaan, ja kosteus sekä epäpuhtaudet johdetaan hallitulla alipaineella poistoputkea pitkin ulos.

Tuulettavan lattiarakenteen ansiosta tila saatiin käyttöön ennen kuin varsinainen kuivumisprosessi oli valmis. Pelkkä tuulettava lattia ei kuitenkaan olisi poistanut ongelmaa, koska kosteuden nousureitti on seinälinjassa. Seinäkuivatus kohdistui juuri tähän reittiin, joten lattiarakenne ja seinäkuivatus täydensivät toisiaan.

SafeDrying ei jää yhteen kuivatusjaksoon. Kuivatus etenee kolmessa vaiheessa: kuivatus, valvonta ja säätö sekä ylläpito. Kun rakenne on kuivunut, laitteisto toimii kohteeseen optimoidulla käyttösyklillä ja pitää rakenteen kuivana ilman jatkuvaa käsin tehtävää säätöä.

Toimivuus perustuu mittaukseen. Järjestelmän toimintaa seurataan etävalvonnalla muun muassa meno- ja paluuilman kosteuseron avulla, ja kuivumisen etenemistä arvioidaan ajassa. Onnistumiskriteerit määritellään ennen toteutusta, ja niiden perusteella SafeDryingin mukaan kapillaarisen kosteuden kuivaksi saamisesta voidaan antaa takuu.

Seurannassa rakenteen kosteus harvoin laskee tasaisena viivana. Käyrässä näkyy esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelu, joten ammattilaiselle olennaista on kehityksen suunta yksittäisen lukeman sijaan. Kun mittausten trendi kääntyy laskevaksi ja pysyy alhaalla läpi vuodenaikojen, rakenteen voidaan todeta kuivuneen ja pysyvän kuivana.

Kiinteistöpäällikölle tämä näkyy konkreettisena tietona rakenteen tilasta.

– Etävalvonta tietoineen on merkittävä ja helppo tapa seurata tilannetta ja kosteutta, sanoo Salovaara.

Hotellin liiketoiminnan kannalta paras mittari oli se, ettei kukaan huomannut mitään.

– Ei oikeastaan millään tavalla, mikä olikin se paras asia tässä. Remontti sulautui muiden vastaavien töiden sekaan sujuvasti, kertoo Hakala.

– Uskoisin, etteivät asiakkaat olleet edes tietoisia kyseisen järjestelmän asentamisesta, mikä on hyvä asia, hän jatkaa.

Hotellille kosteus ei ole tekninen yksityiskohta vaan suoraan asiakaskokemukseen ja käyttöasteeseen kytkeytyvä asia. Jos kosteus jää rakenteeseen, se näkyy ennen pitkää sisäilmassa ja hajuna, ja silloin se koskettaa jokaista tilassa käyvää asiakasta. Salovaara nimeää saman riskin lyhyesti: ilman korjausta tiloja ei olisi voitu käyttää.

– Terve sisäilma ja sisäilmasto on kaiken perusta. Ilman sitä on turha haaveilla toimivasta hotellista, sanoo Hakala.

Haaga ei ole poikkeustapaus. Kapillaarinen kosteudennousu on tyypillinen ennen 2000-lukua rakennetuissa kivirakenteisissa kohteissa, jotka on perustettu aikansa ohjeiden mukaisesti ilman nykyistä kapillaarikatkosepeliä. Ilmiö alkaa usein näkyä vasta 30–40 vuoden kuluttua rakentamisesta, ja se etenee kiihtyen.

Jyväskyläläisessä 1950-luvun pienkerrostalossa rakenteiden kuivatus käynnistettiin sen jälkeen, kun salaojitus ei ollut ratkaissut kellarin ja alakerran kosteusongelmaa.

Kohteita on paljon. Tilastokeskuksen rakennuskantatilaston mukaan iso osa Suomen rakennuksista on peräisin 1960–1980-luvuilta, ja samalta ajalta on runsaasti käytössä olevia hoiva-, opetus- ja majoituskiinteistöjä. Hotellit, koulut, hoivakodit ja muut suurkiinteistöt jakavat saman haasteen: kosteudenhallinnan, teknisen ylläpidon ja häiriöttömän toiminnan pitää toteutua yhtä aikaa.

Kysyttäessä neuvoa muille kiinteistönomistajille hotellinjohtajan vastaus on suora.

– Neuvoisin reagoimaan nopeasti ja satsaamaan kerralla ennalta todistetusti toimivaan ratkaisuun, sanoo Hakala.

Ajoituksesta hän on yhtä selvä: ongelmiin kannattaa tarttua heti kun niitä havaitaan, erityisesti silloin, kun suuria rakenteellisia muutostöitä on vaikea toteuttaa nopeasti ja toiminta halutaan säilyttää paikan päällä koko ajan.

Samalla menetelmällä jatketaan myös tulevaisuudessa. Samalle omistajalle on käynnistymässä uusi kohde, joka on tarkoitus toteuttaa kesäseisongin aikana ilman käyttökatkoa.

• Suomalainen, kivirakenteiden kuivaamiseen ja kuivanapitoon kehitetty innovaatio
• Kuivattaa rakenteen sisältä päin kuivan ilman hallitulla kierrätyksellä, ei pelkästään hallitse sisäilman kosteutta
• Ensimmäinen patentti 2015, eurooppalainen patentti 2020
• Mukana ympäristöministeriön kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjausoppaassa
• Korjauskohteissa voidaan asentaa pinta-asennuksena ilman väistötiloja ja toiminnan keskeytyksiä
• Toimivuus perustuu jatkuvaan mittausdataan ja etävalvontaan