Datakeskusten rakentamisen pelisäännöt muuttumassa – asiantuntijat varoittavat uuden lain riskeistä
Maanomistajien kasvava vaikutusvalta ja kaavavalitusten uudet rajoitukset
Datakeskusten sijoittuminen vaikuttaa rakennuspaikan lisäksi sähköverkkoihin, liikenteeseen ja muuhun infrastruktuuriin. Alueidenkäyttölain uudistus muuttaisi suurten hankkeiden kaavoitusmenettelyjä. (Kuva: Envato)
Suomeen suunnitellaan miljardiluokan datakeskushankkeita, mutta kuka lopulta päättää, minne ne rakennetaan ja millä ehdoilla? Hallituksen esittämä alueidenkäyttölain uudistus vahvistaisi maanomistajien asemaa ja rajaisi kaavapäätöksistä valittamista. Asiantuntijat varoittavat, että muutokset voivat heikentää kuntien mahdollisuuksia ohjata suurhankkeita ja kaventaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.
Arkkitehti-lehti nosti 2. marraskuuta julkaisemassaan artikkelissa esiin asiantuntijoiden huolen siitä, että uudistus voisi heikentää kaavoituksen mahdollisuuksia ohjata suurhankkeiden sijoittumista ja niiden yhteisvaikutuksia. Hallituksen mukaan kunnilla säilyisi edelleen ratkaiseva rooli kaavoituksessa, mutta asiantuntijat kyseenalaistavat, miten tämä toteutuu käytännössä, jos yksityisten maanomistajien rooli kaavojen valmistelussa vahvistuu.
Maanomistajien vaikutusmahdollisuudet vahvistuisivat
Hallituksen esityksessä HE 70/2026 vp ehdotetaan maanomistajalle nimenomaista oikeutta tehdä aloite asemakaavan tai suoraan rakentamista ohjaavan yleiskaavan laatimiseksi tai muuttamiseksi. Kunnan olisi käsiteltävä aloite neljän kuukauden kuluessa. Lisäksi kunta voisi antaa maanomistajan valmisteltavaksi yleis- tai asemakaavaa koskevan ehdotuksen, mikä lisäisi yksityisten toimijoiden osallistumista kaavoituksen käytännön suunnittelutyöhön.
Maanomistajan aloite ei velvoittaisi kuntaa laatimaan tai hyväksymään kaavaa. Kaavan hyväksymisestä päättäisi jatkossakin kunta, jonka vastuulla olisi myös valmistelun ohjaaminen ja lakisääteisten menettelyjen toteutuminen. Uudistuksen tavoitteena on hyödyntää maanomistajien suunnitteluresursseja ja nopeuttaa kaavoitusprosesseja, mutta menettelyn vaikutuksista on esitetty myös kriittisiä arvioita.
Arkkitehti-lehden haastattelema Oulun kaupungin kaavoitusjohtaja Kari Nykänen pitää riskinä sitä, että kaavoituksen voimavaroja kohdistuisi entistä enemmän yksittäisiin hankkeisiin alueiden kokonaisvaltaisen suunnittelun sijasta. Hän kuvaa mahdollista kehitystä tilkkutäkkikaavoitukseksi, jossa alueita suunnitellaan yksittäisten maanomistajien aloitteiden perusteella ilman riittävää kokonaiskuvaa yhdyskuntarakenteesta. Myös Vantaan entinen kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine on kyseenalaistanut uuden menettelyn tarpeellisuuden, sillä maanomistajien ja kuntien yhteistyö kaavoituksessa on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön perusteella.
Kaavojen valmistelu voisi edetä pitkälle ennen julkista käsittelyä
Yksi asiantuntijoiden keskeisistä huolista liittyy siihen, missä vaiheessa kuntalaiset pääsevät vaikuttamaan kaavoitukseen. Jos maanomistaja vastaa kaavaehdotuksen valmistelusta, suunnittelun keskeisiä ratkaisuja voidaan valmistella yksityisen toimijan johdolla ennen varsinaista julkista käsittelyä. Arkkitehti-lehden haastattelussa Nykänen nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka aidosti kuntalaiset voivat vaikuttaa suunnitelmiin, jos ne tulevat laajemmin julkisuuteen vasta pitkälle valmisteltuina.
Lakiesitys ei poistaisi kaavoituksen lakisääteisiä osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyjä. Kunnan olisi edelleen huolehdittava siitä, että kaavan valmistelussa noudatetaan lakia ja että kaavan sisältövaatimukset täyttyvät. Asiantuntijoiden huoli koskee ennen kaikkea valmistelun käytännön toteutusta: vaikka osallistumismahdollisuudet säilyvät muodollisesti, niiden merkitys voi vähentyä, jos hankkeen keskeiset ratkaisut on jo valmisteltu pitkälle.
Datakeskushankkeissa kysymys korostuu, koska rakennuspaikan lisäksi on ratkaistava esimerkiksi sähköverkkoyhteyksien, liikenteen, jäähdytyksen ja muun infrastruktuurin järjestäminen. Nämä ratkaisut voivat vaikuttaa huomattavasti varsinaista datakeskustonttia laajemmalle alueelle, jolloin yksittäisen hankkeen tarkastelu ei välttämättä anna riittävää kuvaa sen kaikista vaikutuksista.
Myös oikeudelliset kysymykset ovat nousseet esiin
Maanomistajien osallistuminen kaavavalmisteluun on herättänyt kysymyksiä myös lakiesityksen valmistelussa. Hallituksen esityksessä selostetun lausuntopalautteen mukaan oikeusministeriö ja korkein hallinto-oikeus ovat kiinnittäneet huomiota siihen, millaisia tehtäviä yksityisille maanomistajille voidaan antaa kaavoituksessa ja miten ehdotettu menettely suhteutuu julkisten hallintotehtävien hoitamista koskeviin vaatimuksiin.
Kysymys liittyy perustuslain 124 §:ään, jossa säädetään julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Kaavoituksessa on kyse julkisen vallan ohjaamasta menettelystä, jonka lopputulos vaikuttaa maanomistajien, asukkaiden ja muiden osallisten oikeuksiin. Vaikka kaavan hyväksyminen säilyisi kunnalla, yksityisen valmistelutyön ja viranomaisvastuun välinen raja on siksi tärkeä määritellä selkeästi.
Arkkitehti-lehden haastattelema Nykänen arvioi myös, että yksityisen kaavavalmistelun lisääntyminen voi synnyttää ristiriitoja hankekehittäjien ja kunnan kaavoittajien välille. Kunnan on varmistettava kaavan lainmukaisuus ja riittävät selvitykset, vaikka maanomistajan tavoitteena olisi saada hanke etenemään mahdollisimman nopeasti.
Asemakaavoista valittamista rajattaisiin tietyissä tilanteissa
Lakiesityksen keskeisiin muutoksiin kuuluu asemakaavapäätöksiä koskevan valitusoikeuden rajaaminen. Esityksen mukaan valitusoikeus rajattaisiin asianosaisiin silloin, kun asemakaava laaditaan voimassa olevan yleiskaavan alueelle eikä asemakaavassa poiketa yleiskaavan ohjausvaikutuksesta. Tällaisessa tilanteessa pelkkä kunnan jäsenyys ei enää riittäisi valitusoikeuden perusteeksi, vaan päätöksen olisi vaikutettava välittömästi valittajan oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.
Muutos ei koskisi kaikkia asemakaavoja eikä poistaisi viranomaisten lakisääteisiä valitusoikeuksia. Myös yhdistysten valitusoikeuteen ehdotetaan muutoksia: niiden olisi pääsääntöisesti tehtävä asemakaavaehdotuksesta muistutus voidakseen myöhemmin valittaa hyväksymispäätöksestä. Esitykseen sisältyy kuitenkin poikkeuksia muistutuksen tekemistä koskevaan edellytykseen.
Hallituksen tavoitteena on sujuvoittaa kaavoitusprosesseja ja vähentää muutoksenhausta aiheutuvia viivästyksiä. Arkkitehti-lehden haastattelema Nykänen kuitenkin arvioi, että asianosaisuuden määrittely voi synnyttää uusia oikeudellisia tulkintatilanteita. Valitusoikeuden rajaaminen ei siten välttämättä tarkoita, että kaikki kaavoitusprosessit nopeutuisivat.
Maakuntakaavan ohjausvaikutus kevenisi
Uudistus muuttaisi myös maakuntakaavan asemaa alueidenkäytön suunnittelussa. Hallituksen esityksen mukaan maakuntakaava rajattaisiin koskemaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä asioita, ja sen oikeusvaikutuksia kevennettäisiin. Kolmiportainen kaavajärjestelmä eli maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava kuitenkin säilyisi.
Muutos lisäisi kuntien vastuuta sellaisissa alueidenkäyttökysymyksissä, joita maakuntakaava ei enää ohjaisi nykyisessä laajuudessa. Datakeskushankkeiden kannalta tämä on merkityksellistä, sillä esimerkiksi sähköverkkoyhteydet, liikennejärjestelyt ja muut tekniset ratkaisut voivat ulottua usean kunnan alueelle.
Arkkitehti-lehden haastattelema Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun apulaisprofessori Anssi Joutsiniemi pitää ongelmallisena kehitystä, jossa merkittäviä alueidenkäyttöratkaisuja valmistellaan yhä enemmän varsinaisen kaavoituksen ulkopuolella. Hänen mukaansa tämä voi heikentää suunnittelun kokonaiskuvaa ja vaikeuttaa kuntalaisten mahdollisuuksia seurata päätöksentekoa. Hallituksen esityksessä puolestaan korostetaan kuntien välistä yhteistyötä ja kaavoituksen joustavuutta.
Rakennuspaikan ilmastovaikutukset ovat oma kysymyksensä
Arkkitehti-lehden artikkelissa nostetaan esiin myös rakentamisen ilmastovaikutusten arviointi. Joutsiniemi arvostelee sitä, ettei rakennuspaikan valinnan ja maankäytön muutosten ilmastovaikutuksia tarkastella riittävän kokonaisvaltaisesti. Hänen mukaansa esimerkiksi metsän poistaminen, maaperän muokkaaminen ja rakentamiseen tarvittavat laajat pohjatyöt voivat vaikuttaa merkittävästi hankkeen kokonaispäästöihin.
Rakentamislain nojalla annetussa ympäristöministeriön asetuksessa 1027/2024 säädetään rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjäljen sekä hiilikädenjäljen arvioinnista. Laskentaan sisältyvät asetuksen mukaisesti esimerkiksi perustukset, tietyt alueen rakenteet, raivaukset ja työmaatoiminnot. Sen sijaan puut, muu kasvillisuus, maaperä ja vesistö on rajattu arvioinnin ulkopuolelle. Rakennuksen ilmastoselvitys ei siten kata kaikkia rakennuspaikan valinnasta ja maankäytön muutoksista aiheutuvia ilmastovaikutuksia.
Rakennuksen ilmastoselvitys on myös erotettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä eli YVA-menettelystä, jossa tarkastellaan hankkeen merkittäviä ympäristövaikutuksia erillisen lainsäädännön perusteella. Datakeskushankkeen mahdollinen YVA-menettely ratkaistaan sitä koskevien säännösten mukaisesti, eikä alueidenkäyttölain uudistus itsessään poistaisi tätä arviointivelvollisuutta.
Muhoksen datakeskushanke nosti lupamenettelyt julkiseen keskusteluun
Datakeskusten rakentamiseen liittyvät lupa- ja valvontakysymykset ovat nousseet esiin erityisesti Googlen Muhoksen hankkeen yhteydessä. Arkkitehti-lehden 2. marraskuuta julkaisemien tietojen mukaan alueella oli tehty metsänhakkuita ja muita valmistelevia töitä tilanteessa, jossa datakeskuksen asemakaava ei ollut vielä lainvoimainen. Lehden mukaan poliisi oli aloittanut Googlen tytäryhtiön Tuike Finlandin toimintaan liittyvän esitutkinnan ympäristön turmelemista koskevalla rikosnimikkeellä.
Tapauksessa on käsitelty muun muassa ympäristövaikutusten arvioinnin ja maisematyöluvan tarvetta. Esitutkinnan aloittaminen ei kuitenkaan tarkoita, että rikos olisi todettu tapahtuneeksi, eikä vireillä olevasta kaavavalituksesta voida tehdä johtopäätöksiä hankkeen lopullisesta oikeudellisesta tilanteesta.
Muhoksen tapaus havainnollistaa suurten rakennushankkeiden lupamenettelyjen monimutkaisuutta. Kaavoitus, rakentamislupa, maisematyölupa ja mahdollinen YVA-menettely perustuvat eri säännöksiin, ja niiden tarve sekä keskinäinen suhde on selvitettävä hankekohtaisesti. Rakennustöiden aloittamisedellytyksiä ei voida ratkaista pelkästään sen perusteella, että hanke on saanut jonkin yksittäisen luvan tai että kaavoitus on edennyt tiettyyn vaiheeseen.
Info
Uuden lain tavoitteena voimaantulo vuoden 2027 alussa
Hallituksen esitys uudeksi alueidenkäyttölaiksi annettiin eduskunnalle 16. huhtikuuta 2026. Esityksessä ehdotetaan uuden lain säätämisen lisäksi muutoksia 36 muuhun lakiin. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2027, mutta lopullinen sisältö ja voimaantulo riippuvat eduskuntakäsittelystä.
Hallituksen mukaan uudistuksen tavoitteena on sujuvoittaa kaavoitusta, edistää investointeja ja parantaa kuntien sekä yritysten toimintaedellytyksiä. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä säilyisi pääpiirteissään ennallaan, ja kunnilla olisi edelleen ratkaiseva rooli kaavoituksessa.
Arkkitehti-lehden haastattelemat asiantuntijat puolestaan korostavat tarvetta tarkastella suurten rakennushankkeiden vaikutuksia kokonaisuuksina. Erityisesti datakeskusten kaltaisissa hankkeissa sijoituspaikan valinta vaikuttaa rakentamisen lisäksi energiainfrastruktuuriin, liikenteeseen, ympäristöön ja alueiden myöhempään käyttöön. Uudistuksen käytännön merkitys ratkeaa siinä, miten kunnat pystyvät sovittamaan yksittäiset investoinnit yhteen muun maankäytön ja lakisääteisten suunnittelutavoitteiden kanssa.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Luetuimmat
Uusimmat