Ylilääkäri: ”Käsitärinälle altistuminen voi viedä työkyvyn”

Tärinätauti syntyy käsien pitkäaikaisesta altistuksesta tärinälle, joka on tavallista monissa rakennus-, konepaja- ja asennustöissä.

Tärinätauti aiheuttaa yleensä merkittäviä ongelmia käsien ja sormien työ- ja toimintakyvylle. Usein tärinätauti johtaakin työtehtävien muokkaamistarpeeseen tai vaihtamiseen tai jopa ammatilliseen kuntoutustarpeeseen ja alan vaihtamiseen.

Suomessa oli vuonna 2018 vahvistettuja ja epäiltyjä tärinätautitapauksia 79, mutta tauti on epäilemättä alidiagnosoitu eli läheskään kaikki tapaukset eivät tule tapaturmavakuutusyhtiöiden tietoon. Kun monet muut ammattitaudit ovat vähenemään päin, tärinätauti on puolestaan yleistynyt.

Kun työssä käytetään jatkuvasti monia tärinää aiheuttavia käsityökaluja, altistumista on vaikeaa välttää. Esimerkiksi rakennuksilla, konepajoilla ja valimoissa työskenneltäessä tällaisia työkaluja käytetään usein. Myös autonasentajat ja -korjaajat kuuluvat riskiryhmään.

Tärinästä aiheutuu niin sanottu Raynaudin tauti eli sormien kohtauksittainen valkosormisuus. Käsien verisuonistoon on tällöin syntynyt vaurioita.

Tavallisimmin oireet ilmenevät kohtauksittain. Sormet menevät etenkin kylmälle altistuessaan vitivalkoisiksi, joko yksi sormi tai sen osa tai kaikki sormet, koska veri ei kierrä kunnolla. Sormissa voi olla myös ääreishermoston vaurioista johtuvaa puutumista, kömpelyyttä ja voimien heikkoutta.

Tärinätauti aiheutuu pitkäaikaisesta altistuksesta käsitärinälle. Jos tauti on lievä, voi sen etenemisen pysäyttää vähentämällä tärinälle altistavia työtehtäviä ja on mahdollista, että oireet väistyvät. Jos taas tauti on edennyt pitkälle, eivät vauriot yleensä korjaudu, vaikka käsitärinäaltistus loppuisikin. Verisuonioireita voidaan lievittää verisuonia laajentavilla lääkkeillä, mutta parantavaa hoitoa ei ole.

Käsitärinäaltistukseen on tutkimuskirjallisuudessa liitetty muitakin sairauksia, kuten 11 esimerkiksi rannekanavaoireyhtymä, käsien polyneuropatia ilman valkosormisuusoiretta ja käsien nivelrikko. Näiden tautien yhteyttä tärinäaltistukseen on syytä selvittää tarkemmin.

Parasta olisi pystyä ennaltaehkäisemään liiallista altistumista käsitärinälle. Tiedon jakaminen on kaikkein tärkeintä. Tietoa tarvitaan työpaikoilla, työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa.

Työntekijää suojelevat normit altistumiselle on asetettu EU-direktiivissä, joka Suomessa on viety lainsäädäntöön vuonna 2005. Toiminta-arvon ylittävässä työssä pitää laatia tärinäntorjuntaohjelma työpaikalle ja raja-arvoa ei saa ylittää. Tärinäntorjuntaohjelmassa kuvataan keinot, joilla käsitärinäaltistumista vähennetään, kuten työkierto, sopivat työvälineet ja oikeat työtavat.

On myös tärkeää, että työvälineet on huollettu asianmukaisesti. Yleensä mitä uudempi laite, sitä paremmin tärinäongelmat on pyritty minimoimaan.

Työnantajan vastuulla on, että lakeja ja normeja noudatetaan ja että yhteistyö työterveyshuollon kanssa toimii hyvin. Työterveyshuolto arvioi työpaikoilla työn vaara- ja kuormitustekijöiden terveydellisen merkityksen ja antaa tarvittavia suosituksia työpaikkaselvitystä tehdessään.

Myös terveystarkastukset ovat tärkeitä. Käsitärinälle altistuville työntekijöille tehdään altistelähtöisen terveysseurannan mukaisesti alkutarkastus ja määräaikaistarkastuksia. Kun työntekijällä ilmenee lieviäkin tärinätaudin oireita, ne tulee ottaa vakavasti.

Tärinätaudin riski kannattaa tunnistaa ja hakeutua tutkimuksiin, jos huomaa oireita. Ei siis pidä odottaa seuraavaa lakisääteistä terveystarkastusta, vaan mennä työterveyteen saman tien.

Riskejä vähentää myös, että työt tehdään aina juuri niihin tarkoitetuilla välineillä, vaikka jokin muu työkalu olisi helpommin käsillä. Riittävän tehokas laite hoitaa työn nopeammin, jolloin altistus on vähäisempää.

Jos mahdollista, olisi hyvä välttää myös liiallista puristamista, kun käyttää tärinää aiheuttavia laitteita. Myös huolimattomat työasennot ovat riski, samoin liian vähäiset tauot.

Kannattaa käyttää mahdollisuudet tehtäväkiertoon, jolla käsitärinäaltistusta voidaan usein vähentää pidemmällä aikavälillä.