Saappaat savessa ja excelit auki – tältä näyttää vastaavan mestarin arki
Rautaiset ammattilaiset -sarja: Tositarinoita työmailta ilman filttereitä
”Työmaan johtaminen ei ole pelkkää paperinpyöritystä – välillä ollaan montun pohjalla ja välillä psykologina.”
Näin tiivistää työnsä Mikko Illikainen, joka toimii vastaavana mestarina Kruunusillat-allianssin työmaalla Hakaniemessä. Työssä yhdistyvät aikataulupaineet, tiivis yhteistyö eri osapuolten kanssa sekä kyky pitää kokonaisuus hallussa, myös silloin, kun maan alta löytyy 100-vuotias vesijohto tai 10 m pitkä hissikuilu. Uskokoon, ken tahtoo!
Ammatin nimi: Vastaava mestari, Kruunusillat, Helsinki.
Ammatin kuvaus: Vastaava mestari on rakennushankkeen vastuuhenkilö, joka huolehtii siitä, että työmaa etenee suunnitelmien, aikataulujen, määräysten ja turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Hän vastaa rakennustyön kokonaisvaltaisesta johtamisesta työmaalla ja toimii keskeisenä linkkinä tilaajan, suunnittelijoiden, viranomaisten ja työn toteuttajien välillä.
Palkkaus (peruspalkka): Rakennusliiton TES, aloituspalkka noin 3 500–4 500 € / kk, kokeneemmat noin 4 500–7 500 € / kk. Lisäbonukset.
Miten vastaavan mestarin hommaan päädytään?
Ensimmäinen ”haave” rakennusalalle siirtymisestä on käynyt jo varhain. Lapsena on tullut ihailtua kaivinkoneita ja traktoreita työmaiden vieressä. Lähipiirissä on myös paljon eri rakentamisen alalla toimivia henkilöitä, joten sitä kautta rakennusala on tullut myös ”perintönä”.
Nuoruuden kesät menivät talonrakennustyömailla, mutta lukioikäisenä isot koneet ja maanrakentaminen alkoi kiehtoa. Lukion jälkeen siirryin satamaan töihin ja sitä kautta muutaman haun jälkeen pääsin opiskelemaan rakennusinsinööriksi. Erikoistumissuuntaus oli jo ensipäivistä lähtien selvä: infra.
Ensimmäiset infran kohteet olivat Otaniemen metroasemalla ja Naantalin voimalaitoksen työmaalla harjoittelussa, josta siirto Lemminkäiselle Vermon esirakentamiseen. Vermossa sai hyvin vastuuta ja vapauksia toteuttaa itseään ja tällöin varmasti ymmärsin, että näissä hommissa voisi pärjätä, kunhan kokemusta karttuu.
Urapolku on kulkenut Vermosta raidejokerin esirakentamiseen ja viralliseen rakentamiseen, jossa työtehtävä vaihtui työnjohtajasta aluevastaavaksi, nykyiseksi vastaavaksi mestariksi. Raidejokerilla vastuullani oli 5 katuosuutta, jotka sisälsivät haastavaa infrarakentamista laidasta laittaan. Raidejokerilta siirryin nykyiseen tehtävääni Kruunusillat -allianssiin vastaavaksi mestariksi, jossa vastuualueen on maanrakennustyöt Hakaniemessä sekä Merihaassa.
Rakennustyömaalla ei aina suju kuin Strömsössä
Ensimmäinen työmaani, jossa toimin työnjohtajana oli Vermon esirakentaminen. Jälkeenpäin muisteltuna kaikki meni melkein kuin Strömsössä vaikkakin monta asiaa tuli opittua kantapään kautta. Avoimella mielellä, nuoruuden innolla ja kuuntelemalla muita ammattilaisia siitä selvittiin ja opin todella paljon tästä hienosta alasta.
Täydellinen työpäivä on, kun kaikki tietävät tarkalleen mitä ovat tekemässä ja maasta ei löydy yllätyksiä.
Pahin painajainen on kadut, joissa mitkään sijaintitiedot eivät pidä paikkaansa ja ensimmäisillä kuopaisuilla osutaan 100 vuotta vanhaan vesijohtoon, jonka seurauksesta viereiset kiinteistöt ovat ilman vettä. Tämän lisäksi joku vielä peruuttaa auton samaiseen kuoppaan.
Kun homma lähtee ihan lapasesta, parhaiten sen huomaa, jos työmaalla kädet käyvät nopeammin kuin tuulivoimalan turbiinit ja suu yrittää pysyä eleiden mukana. Tällöin on hyvä pyrkiä hengähtämään ja miettimään asioita muutaman minuutin.
Outoja tilanteita on useita, joista osa on vähän vähemmän painokelpoista. Eräs omituisin löytö kaivannosta meillä oli meren rannassa vanhalla täyttömaalla, jonne tehtiin pontitettu vesihuoltokaivanto. Kaivuun edetessä nousi jos jonkinlaista ”täyttömaata” vastaan, mutta mieleen painuvin oli noin 10 m pitkä hissinrunko ja kori. Siinä sai hetken miettiä, että mitähän aikoinaan rakentajat ovat ajatelleet.
Info
Mitä ei kannata sanoa vastaavalle mestarille työmaan portilla maanantaiaamuna?
”Me muuten rakennettiin se hulevesilinja perskaadolla”
Miltä tavallinen työpäivä rakennustyömaalla näyttää oikeasti?
Ihmiset luulevat, että ajelen Ferrarilla työmaalle, jossa pukupäällä kopin katolta jakelen käskyjä ruoska kädessä. Todellisuudessa perhefarmarilla tullaan aamulla klo 6 työmaalle, jossa vedetään kuraiset saappaat jalkaan ja mietitään porukassa työn toteutusta sekä istun koneella suunnittelemassa tulevaa.
Perusarki alkaa yleensä klo 6. Melulupien puolesta työt saa kaupungissa aloittaa vasta klo 7 niin klo 6–7 on rauhallista aikaa tehdä laskujen tarkastuksia ja työsuunnitelmia. Tästä yleensä siirrytään päivän töiden läpikäyntiin työporukan kanssa ja työmaakierrokselle.
Työmaakierroksen jälkeen yleisesti aloitan toimistossa istumisen tietokonetöiden ja palavereiden merkeissä. Työmaalla pyrin olemaan mahdollisimman paljon. Normaalisti työpäivä loppuu klo 16–17 välissä. Perjantait ovat poikkeus, jolloin mahdollisuuksien mukaan lähdetään viikonlopun viettoon klo 13–14 aikoihin.
Työmaalla on varsinkin kiivaimpaan rakennusaikaan aina ”tilanne päällä”. Tätä pyritään tietysti välttämään huolellisella työnsuunnittelulla ja työtehtävien läpikäynnillä hyvissä ajoin ennen toteutusta. Itse olen huomannut, että kovassakin paineessa ripauksella huumoria, tilanteen rauhoittamisella ja pienellä pähkäilyllä selvitään haastavimmistakin ongelmista. Tärkeintä on, että haasteiden konkretisoituessa asioista opitaan ja ei toisteta samoja asioita uudestaan.
Info
Mistä ei puhuta ääneen, mutta kaikki kuitenkin sen tietävät?
Perjantaina ei valeta yhtään mitään, valut venyvät sovitusta aikataulusta aina vähintään 5 tuntia ja todennäköisesti jotakin merkittävää hajoaa. Pakkoraossa näitäkin tehdään mutta silloin varaudutaan pitkään päivään.
Ei kravattilounaita, vaan saappaat savessa
Itselle työmaajohtajana toimiminen on kaukana lounaista kravatti kaulassa. Työmaapäälliköllä on suuri vastuu hankkeen läpiviennistä niin aikataulullisesti, kustannuksellisesti kuin turvallisestikin. Mielestäni ei voi toimia hyvänä työmaapäällikkönä, jollei tiedä miten henkilöstöllä montunkin pohjalla menee eli usein saa olla saappaat savessa.
”Kravaattilounaita” ei tarvitse odottaa ilman että siihen liittyy jokin neuvottelu yms. tilanne, jolloin glamourointi on siltäkin osalta turhaa.
Työmaan johtoon ei ensisijaisesti kannata hakeutua, mikäli ei sovellu yhteistyöhön monien eri tahojen kanssa. Kaupunkirakentamisessa yleisesti työmaa vaikuttaa todella monen eri yrityksen tai osapuolen elämään ja heidän kanssansa pitää olla valmis keskustelemaan erittäin eriskummallisistakin asioista.
Kiinnostuksen puute alaa kohtaa on myös sellainen, joka usein ajaa huonoon lopputulokseen.
Tässä ammatissa tarvitsee olla yhteistyökykyinen ja sellainen, joka avoimin mielin suhtautuu erilaisiin työtehtäviin. Hyvä paineensietokyky, muutosjoustavuus ja huumorintaju on myös ominaisuuksia, jotka helpottavat rakennusalalla pärjäämistä. Asioita ei tule ottaa itseensä.
Pyrin välttelemään paperin pyörittelyä ja excel kaavoja mahdollisimman paljon mutta nykyisessä toimenkuvassa ne kuuluvat päivittäiseen tekemiseen. Psykologina ja tukena tulee paljon toimittua ja se on minusta myös antoisaa, jos voi auttaa muita ongelmissa. Parhaassa tapauksessa voi onnistua ohjaamaan ajatuksen juoksua siihen suuntaan, että henkilöt itse ratkaisevat ongelman.
Info
Jos saisit valita yhden supervoiman työmaalle, mikä se olisi ja miksi?
Lasernäkö, jolla voisi katsoa onko kaivettavalla alueella kartoittamattomia putkia tai kaapeleita ja onko ne käytössä.
Mikä pitää järjissä kiireen ja kaaoksen keskellä?
Tärkeintä on oman siviilielämän sekä työelämän pitäminen erillään eli ei töitä kotiin mukaan tai kotia töihin mukaan. Hyvällä työporukalla ja esihenkilöllä on myös erittäin suuri rooli järjissä olon kanssa. Viihtyvyys töissä ja kotona tarjoaa parhaan alustan töissä jaksamiselle
Olen ollut onnekkaassa asemassa ja vuosien varrella reitilleni on sattunut todella paljon erinomaisia henkilöitä. Kun henkilöstöllä kiinnostuksen kohteet kohtaavat ja työyhteisö toimii avoimesti, niin huumori tulee luonnostaa mukana. Kaikki työt tehdään tosissa mutta pilkesilmäkulmassa. Virheitä tehdessä niistä uskalletaan avoimesti kertoa ilma lynkkauksen pelkoa – kuittia kuitenkin saa antaa.
Savua tulee varmasti kaikilla korvista, mutta nämä osataan tuoda ulos maanrakentajan sivistyneellä otteella, ilman kenenkään loukkaamista.
Rakennusalan todellisuus: Miten ala on muuttunut vai onko se?
Sen ajan mitä itse olen toiminut työelämässä, ovat rakennustyömaat siistiytyneet merkittävästi. Huumori pysyy nykyään paremmin hyvänmaun rajoissa ja henkilökohtaisuuksiin ei sorruta kuten aikoinaan.
Entisaikojen vastaaviin mestareihin on mielestäni tullut suuri ero. Nykyään ollaan paljon yhteistyökykyisempiä ja työmaat toimivat enemmän työyhteisönä, joissa kaikilla toimijoilla on yhteinen tavoite.
Lopun viimein vastaavalla on vastuu työmaasta, joten siinä mielessä on vielä ”jumala” mutta jumaluus on nykyään saavuttanut maanpinnan tason.
Infra on vielä miesvoittoinen ala, mutta koko ajan on enemmän tullut naisiakin mukaan ja toivottavasti tämä kehitys jatkuu hyvänä eteenpäin.
Nykyään työmaalla nähdään naisia vastaavan roolissa, eikä mielestäni sukupuoli nykyaikana vaikuta henkilön auktoriteettiin työmaalla. Naiset ovat vähintään yhtä ammattitaitoisia kuin miehetkin.
Infra on tunnettu, että työtä on paljon tarjolla riippumatta maailman tilanteesta. Nykyisellään on tarjolla haastavia kohteita, joka pitää jokaisen ammattilaisen mielen virkeänä. Uskoisin siis, että suurimmat syyt ovat, että töitä on paljon tarjolla ja työmaat tulevat kokoajan haastavammiksi, jolloin jokaisella pysyy henkilökohtainen kehitys yllä.
Alalla parasta on haastavat työmaat, sitoutuneet hyvät työyhteisöt ja yhteistyö eri sidosryhmien välillä. Täällä on mahdollista tehdä todella suurella skaalalla erilaisia töitä ja jokaiselle varmasti löytyy jotakin.
Alalla eniten mättää ehkä ympäristölainsäädännön hitaus kehittyvässä alassa. Kiertotaloustuotteita on olemassa, jotka ovat puhtaita ja niillä parannettaisiin muun muassa hankkeiden hiilijalanjälkeä, mutta niitä ei päästä hyödyntämään. Kierrätystuotteiden käytölle ei välttämättä myönnetä lupia tai ne ovat niin pitkän prosessin takana, että työmaan sujuvan pyörimisen kannalta niitä ei edes lähdetä ottamaan prosessiin mukaan.
Mitä hyötyä on RET-kurssin käymisestä vastaavalle mestarille?
Kruunusilloille siirryttäessä oli jo ammattiosaamista työvuosien muodossa kertynyt valmistumisen jälkeen noin 6 vuotta ja mielessä oli vielä halu täydentää omaa osaamista myös ”kirjallisella tasolla”.
Silloinen esihenkilö suositteli RET kurssia ja tästä kiinnostuneena tutkin kurssin sisältöä ja tarjontaa. TTS vaikutti hyvältä paikalta kehittää osaamista.
Mitä konkreettisia hyötyjä RET koulutuksesta oli?
Normaalisti urakoiden aloituksissa on paljon hyödynnetty työnantajalta löytyviä valmiita pohjia. RET- kurssilla tuli enemmän syvennyttyä dokumenttien tuottamiseen ja sisältöön alusta alkaen. Niihin sai tehtävien tarkastuksen yhteydessä hyvin ulkopuolista ”sparrausta” kouluttajilta.
Konkreettisena esimerkkinä voisi olla urakkasopimuksien sisältö ja seuranta, johon syvennyttiin entistä tarkemmin ja kouluttajilta tuli hyviä kehitysehdotuksia sekä huomioita, jotka haastoivat ajattelemaan asiaa muutoinkin kuin rutiinilla.
Viime vuodet olen työskennellyt alliansseissa, joka on urakkamuotona poikkeava tavanomaisesta. RET koulutuksessa monesti pohjaudutaan tavanomaisien urakkamallien maailmaan ja tämä on tuonut hyvää muistinvirkistystä.
Mistä RET-koulutuksen opeista on ollut erityisesti hyötyä?
Tehtävänsuunnittelun ja menetelmävertailuiden perusteellisesta suorittamisesta. Kurssilla hienosäädettiin käytettäviä menetelmiä, joita nykyäänkin tulee työmaa-arjessa hyödynnettyä
Jos saisit sanoa jotain henkilölle, joka miettii RET-tutkinnon suorittamista – mitä sanoisit?
Suosittelen ehdottomasti käymään ja varautua siihen, että koulutuksessa saattaa oppia jotain ja omia toimintamalleja haastetaan. Ajankohta kannattaisi katsoa siten että jonkin hanke olisi alkuvaiheilla.
Mikko Illikainen
Rakennusalan työmaajohdon erikoisammattitutkinto, työmaapäällikön osaamisala
Tutkinto on tarkoitettu henkilöille, joilla on rakennusalan teknikon, rakennusmestarin, rakennusmestari AMK:n, rakennusalan insinöörin, - insinööri AMK:n tai - diplomi-insinöörin tutkinto ja kokemusta rakennus- tai infratyömaan työnjohtotehtävistä tai niihin rinnastettava muuten hankittu osaaminen. Henkilö toimii rakennustyömaalla esihenkilötehtävissä ja johtaa työn toteutusta.
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Yhä useampi kouluttautuu oppisopimuksella työnjohtajaksi: ”Vältytään koulunpenkin hinkkaamiselta”
Rakennusala tarvitsee lisää metataitoja
Asbestia puretaan työmailla vielä pitkään - asbestikartoittajan tärkeä rooli
Suunnittelijan ja rakentajan tärkein työkalu: Gyproc Käsikirja
Schneider Electric tuo esiin tulevaisuuden turvaratkaisut FinnSec-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 10.–11.10.
Wago lattakaapelijärjestelmä Tikkuparkissa: Joustava ratkaisu latauslaitteiden sähköistämiseen
Luetuimmat
Uusimmat