Vähäpäästöinenkin materiaali voi aiheuttaa sisäilmaongelmia

Erityisen huolissaan Hirvonen on betonista, joka ei hänen mukaansa sovellu lainkaan asuinhuoneistojen pintamateriaaliksi. Viime vuosina betonipintojen jättäminen paljaiksi on ollut muotia tietynlaisessa asuinrakentamisessa, muun muassa loft-asunnoissa.

– Betoni päästää koko ajan kaasuja huoneilmaan. Esimerkiksi radonia voi päästä kiviseinästä sisäilmaan, Hirvonen huomauttaa. Radon on näkymätön kaasu, joka aiheuttaa vuosittain noin 300 keuhkosyöpädiagnoosia.

– Betonissa on ainesosia, joita ei saisi missään tapauksessa olla asuinsisätiloissa. Tämä on ollut jo kauan tiedossa. Betoni on hyvä sillanrakennusaine paikoissa, missä vaaditaan lujuutta, mutta asuintaloihin sitä ei pidä tieten tahtoen käyttää.

Hirvonen rakensi koetalon Vääksyyn. Talon ideana on osoittaa, että rakentaminen on mahdollista ilman haitallisia materiaaleja ja etenkin ilman betonia.

Koetalon yksi kantavista teemoista on ollut "kelluva perustus", joka eliminoi esimerkiksi radon-kaasut sisäilmasta. Talo on nostettu kuudentoista teräspaalun päälle.

– Kun tehdään matala perustus betonista, puhutaan riskirakentamisesta. Betoni itsessään ei levitä hometta, mutta siinä alkaa kasvaa mikrobeja. Mikrobikasvusto leviää ajan kanssa ja aiheuttaa vahinkoa. Mielestäni 30 senttimetrin korkuinen perustus on liian matala. Oleellista on selvittää kyseisen alueen maan nousema. Esimerkiksi Vääksyssä se on 70 senttiä. Tällöin perustuksen on oltava saman korkuinen, jotta ei tehdä riskirakenteita.

Hirvonen huomauttaa, että radon ei ole ainoa rakennusmateriaaleista ilmaan pääsevä haitallinen kaasu sisäilmassa.

– On paljon kaasuja, joita ei edes mitata. Sen tietää siitä, että on taloja, joissa ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty asumaan. Jokin aine sisäilmassa on niin haitallinen. Rakentaminen on melko monimutkaista, jos rakennetaan niin oikein, kun mahdollista.

• LUE MYÖS: Radon vaanii vanhoissa asunnoissa – Korjauksiin on vaihtoehtoja, mutta niistä on löydettävä oikea >>

– Kivivilla ei kuivu seinän sisällä ollenkaan. Rakentamisessa on äärimmäisen hankalaa, jos eriste ei kuivu ja se pitää yllä kosteutta. Tämä mahdollistaa homeen nopeamman leviämisen ja kasvamisen paikkoihin, joissa home ei muuten menestyisi. Home vaatii aina lämpöä ja kosteutta.

Vääksyn koetalossa on käytetty sanomalehtipaperista valmistettua ekovillaa. – Siinäkin voi olla pieni homeriski, mutta jos ekovilla kastuu, materiaali päästää kosteuden läpi.

Sisäilmaan päätyvät päästöt tulevat pääosin pintamateriaaleista. Asumisterveysasetuksessa ei ole kuitenkaan asetettu sisäilmalle terveysperusteisia toimenpiderajoja samoin kuin teollisuudessa.

– M1-luokitus tähtää siihen, että rakentamisessa käytettäisiin mahdollisimman matalapäästöisiä materiaaleja. Kyse on ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja siitä, että rakentamisessa tulisi pyrkiä mahdollisimman hyvää sisäilmaan, Rakennustieto Oy:n M1-luokituksesta vastaava tuotepäällikkö Katri Leino sanoo.

– Monikomponenttittuotteissa on tärkeää, että sekoitussuhteet ovat oikein. Valmistaja on tarkoittanut ne käytettäväksi niin, että tietty osa hartsia ja kovetetta reagoivat keskenään. Jos sekoitus on tehty huonosti, materiaaliin voi jäädä niin sanottuja alkupalasia, joiden kuuluisi reagoida eteenpäin, jolloin haitallisia päästöjä ei syntyisi. Jos massalattia on tehty huonosti, seurauksena voi olla pitkäaikainen ja korkea päästölähde, Leino selvittää.

Sen sijaan esimerkiksi ristiinliimatun massiivipuun (CLT) liimaus ei ole erityisen suuri uhka.
– Kaikissa puutuotteissa on omat ominaispäästönsä. Tottakai merkitystä on sillä, millaista liimaa käytetään.

• LUE MYÖS: Massalattian suosio kasvaa – Asiantuntija kertoo, miksi se päihittää muovimatot >>

Sisäilmayhdistys ry:n toiminnanjohtaja Mervi Ahola painottaa kosteudenhallinnan merkitystä asennuksissa. – Materiaalipäästöjen kannalta oleellista on, että asennukset tehdään oikein. Kosteudenhallinta ja kuivumissäännökset ovat oleellisessa roolissa. M1-luokitus ei päde, jos asennetaan märälle pinnalle.

Asuintilojen päästöjä mietittäessä tulisi Aholan mukaan huomioida, että päästöjä voi aiheutua myös irtaimistosta. – Vaikka rakennus olisi vähäpäästöinen, irtaimisto voi tuoda sille lisäkuormaa. M1-merkkiä myönnetään pääasiassa toimistokalusteille, ei niinkään kotien kalusteille. Kestää aikansa, ennen kuin lakkakerros puukalusteiden päältä ei enää aiheuta hajuhaittaa.

Hajuhaittoja voi pienentää riittävän tehokkaalla ilmanvaihdolla. Ahola neuvoo tuulettamaan uusia kalusteita ulkona, ennen kuin ne tuodaan sisätiloihin. Jos kyseessä on kierrätettävä esine, sen taustat olisi hyvä tietää.

– Pitäisi ottaa huomioon, mistä kierrätettävä esine on tuotu ja tuodaanko sen mukana kenties hajuja ja epäpuhtauksia.

Leinon mukaan M1-luokitus on rakentajan kannalta paras tapa varmistaa mahdollisimman alhaiset päästöarvot. – Mikä tahansa tuote, jolla on M1-sertifikaatti, on riittävän vähäpäästöinen, jos tuotetta käytetään oikein.

Rakennustietosäätiö omistaa M1-brändin Suomessa. Rakennustieto on valtuuttanut Suomessa kaksi laboratoriota testaamaan tuotteita. Euroopassa valtuutettuja laboratorioita on useampia, Yhdysvalloissa yksi. Suomessa M1 on lyönyt itsensä läpi erityisen hyvin julkisissa rakennushankkeissa, asuinrakentamisessa ei läheskään yhtä hyvin.
– Asukkaat eivät välttämättä osaa vielä vaatia vähäpäästöisyyttä riittävästi, Leino perustelee.