Ilmanvaihto kuntoon: Asiantuntija korostaa suunnittelun merkitystä

Toimivasta ilmanvaihdosta on tullut yksi uudisrakentamisen ykköskriteereistä.

– Aikanaan kun ilmanvaihdosta ei juurikaan puhuttu, elettiin aikaa, jolloin talojen rakenteet eivät olleet tiiviitä ja ilma vaihtui sen takia luonnollisesti. Epäpuhtaudet, joita sisätiloissa syntyi, jäivät sisään ja osa painui luonnollista reittiä ulos, sisäilmastoratkaisuihin erikoistuneen Purmo Groupin tuotekehitysjohtaja Mikko Iivonen sanoo.

Kun rakennustavat ovat muuttuneet, oleelliseksi kysymykseksi on noussut rakennusmateriaalien päästöt.

– Aikojen saatossa kaikenlaisia ongelmia ollaan yritetty poistaa ilmanvaihdolla. Todellisuudessa syynä ovat usein olleet huonot rakennusmateriaalit ja huono kosteuden hallinta.

Suomessa onni vanhoissa rakennuksissa on Iivosen mukaan ollut se, että uunilämmitystarpeen takia asunnoissa on riittävästi hormeja, joiden kautta ilmakin vaihtui.

– Ongelmia on aiheuttanut se, että jos ilmanvaihto kanavoidaan laajasti, se vie paljon tilaa. Lisäksi haasteena ovat ilmanvaihdosta kuuluvat äänet, etenkin koneellisessa tulopoistossa. Viime aikoina näitäkin on saatu hieman hiljennettyä. Ihminen on pääsääntöisesti erittäin herkkä koneelliselle äänelle. Voimakkuudeltaan edes 20 desibelin huminaa ei tahdota sietää, Iivonen sanoo.

• LUE MYÖS: Mikä avuksi ilmanvaihdon meluun?

Koneellisessa ilmanvaihdossa tuodaan puhdasta ilmaa sisään yleensä makuuhuoneesta ja poistetaan kylpyhuoneesta ja keittiöstä.

"Kun uudisrakentaminen toteutetaan oikein, ongelmia tulee lähinnä kesäajan jäähdytyksen kanssa. On haaste saada riittävästi jäähdytystä asuntoon. Viime vuosina arkkitehtuurinen trendi on ollut isojen ikkunoiden suosiminen. Ikkunoiden varjostusta ei harrasteta, vaikka pitäisi."
Mikko Iivonen, tuotekehitysjohtaja, Purmo Group

Vanhoissa rakennuksissa suurimmat ongelmat tulevat ilmi korjausrakentamisessa.

– Kun lähdetään korjaamaan ja tekemään energiatehokasta asuntoa, rakenteita ei tiivistetä riittävästi. Rakenteet tulisi tiivistää todella huolellisesti, jotta ilmavirta ei kulje niiden läpi. Ilma pitäisi saada kulkemaan tarkasti sieltä mistä pitääkin, eli ilmanvaihtolaitteiden kautta, Iivonen jatkaa.

Kyseisiä ratkaisuja on ollut saatavissa jo vuosikymmeniä, mutta toden teolla ne alkoivat yleistyä 90-luvulla. Ruotsi on ollut tuloilmaradiaattorien käytössä eturintamassa. Siellä havaittiin, että koneellisessa poistojärjestelmässä saadaan todellisia energiansäästöhyötyjä käyttämällä patterilla esilämmitettyä ilmaa.

Ratkaisussa ilma tuodaan seinäkanavan kautta radiaattorissa olevaan tuloilmalaitteeseen, jonka sisällä on suodatin. Se suodattaa partikkelit pois, jolloin ilma kulkee radiaattorin lämpöpintojen kautta ja lämpenee ennen kuin tulee huoneeseen.

– Ominaista tuloilmaradiaattorille (raitisilmaradiaattori) on, että ilma lämpenee, vaikka termostaatti olisi suljettu. Radiaattori itsessään lämpenee sisäilman lämpötilan seurauksena. Tällöin vesikin lämpenee ja lämmittää tuloilmaa, Iivonen selvittää.