Datakeskusbuumi muuttaa Suomen rakentamista – missä ovat seuraavien vuosien työt?

Suomen datakeskusmarkkinan mittakaava on muuttumassa nopeasti. Fingridin mukaan sähköverkkoon liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu lopullinen kokonaisteho oli elokuun 2026 puolivälissä jo lähes viisi gigawattia. Luku ei tarkoita, että Suomeen olisi varmasti tulossa viiden gigawatin verran valmiita datakeskuksia, sillä Fingrid korostaa itsekin, ettei liittymissopimus takaa hankkeen toteutumista täydessä laajuudessaan.

Liittymissopimusten määrä kertoo silti siitä, kuinka suuri joukko sähköintensiivisiä hankkeita on edennyt jo konkreettiseen verkkoliitynnän suunnitteluun. Rakennusalan näkökulmasta kiinnostavaa on ennen kaikkea se, mitä tapahtuu ennen ensimmäisen palvelimen käynnistymistä: datakeskus tarvitsee rakennusten lisäksi suuren määrän sähkö-, LVI-, automaatio-, infra- ja turvallisuustekniikkaa sekä toimivan yhteyden ympäröivään sähkö- ja mahdollisesti kaukolämpöverkkoon.

Datakeskusrakentamisen mittakaavaa kuvaa Microsoftin Espooseen, Kirkkonummelle ja Vihtiin rakentama datakeskusalue. Yhtiö vahvisti keväällä 2026 hankkeen toisen rakennusvaiheen, ja Microsoftin mukaan datakeskusalueen rakennustyöt työllistivät tuolloin yli 3 500 henkilöä. Kesäkuussa 2026 määrän arvioitiin nousevan noin 4 500 henkilöön ja rakentamisen huippuvaiheessa jopa 7 500 henkilöön.

Ensimmäisen vaiheen rakennustyöt käynnistyivät loppuvuonna 2024, ja niiden arvioitiin valmistuvan vuodenvaihteen 2026–2027 tienoilla. Toinen rakennusvaihe kaksinkertaistaa Microsoftin rakenteilla olevan kapasiteetin Suomessa, joten kyse on yksittäisen rakennuksen sijaan useita vuosia jatkuvasta suuresta rakentamiskokonaisuudesta.

Rakentamisen työvoimavaikutus on myös aivan eri mittaluokassa kuin valmiin datakeskuksen suora henkilöstömäärä. Microsoft arvioi ensimmäisen vaiheen valmistuttua operoinnin työllistävän kampuksilla noin 50 henkilöä rakennusta kohden, joten rakennusalan näkökulmasta suuri osa työllisyysvaikutuksesta syntyy juuri investointivaiheesta ja sitä ympäröivästä toimitusketjusta.

Datakeskushanke voi näyttää ulospäin suurelta teollisuusrakennukselta, mutta ammattilaiselle se on useiden teknisten järjestelmien kokonaisuus. Jo tontin rakentaminen voi edellyttää mittavia maanrakennus-, louhinta-, pohjanvahvistus- ja infrastruktuuritöitä.

Microsoftin Vaasan ja Mustasaaren GigaVaasa-alueella kesällä 2026 käynnistyneisiin valmisteleviin töihin kuuluivat esimerkiksi työalueen raivaaminen, työmaateiden rakentaminen, kiviaineksen kuljetukset, maaperän vahvistaminen ja maamassojen siirrot. Varsinaisen rakennuksen lisäksi tarvitaan muun muassa sähkönsyöttö, jäähdytys, automaatio, varavoima, paloturvallisuus, fyysinen turvallisuus sekä tietoliikenneyhteydet.

Käyttövarmuusvaatimukset vaikuttavat järjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen tavalla, joka erottaa datakeskuksen monesta tavallisesta toimitila- tai teollisuusrakennuksesta. Työmahdollisuuksia syntyy siksi huomattavasti datakeskusrakennuksen runkoa laajemmalle joukolle suunnittelijoita, urakoitsijoita, laitetoimittajia ja erikoisosaajia.

Datakeskukset tarvitsevat erittäin suuria sähkötehoja, joten hankkeiden vaikutus ulottuu myös tontin ulkopuolelle. Fingrid arvioi investoivansa Suomen kantaverkkoon 5,2 miljardia euroa vuoteen 2035 mennessä, ja investointisuunnitelman arvioidaan mahdollistavan noin 10 gigawattia uutta teollista sähkönkulutusta. Datakeskusten lisäksi tähän kuuluvat muun muassa vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotanto sekä muu sähköistyvä teollisuus.

Vuosina 2025–2028 kantaverkkoinvestointien määrä on noin kaksi miljardia euroa, ja Fingrid rakentaa sekä uudistaa voimajohtojen lisäksi ennätyksellisen määrän sähköasemia eri puolilla Suomea. Rakennus- ja sähköalan kannalta datakeskusinvestointia ei siksi kannata tarkastella vain yksittäisenä rakennushankkeena, sillä uusi sähköintensiivinen teollisuus kasvattaa samalla verkkojen, sähköasemien ja muun energiainfrastruktuurin rakentamisen tarvetta.

Datakeskusten kasvu muuttaa myös sähköjärjestelmään liittymisen vaatimuksia. Fingrid valmistelee kulutuksen uusia järjestelmäteknisiä vaatimuksia (KJV2026), joiden merkittävät uudet velvoitteet kohdistuvat yli 30 megawatin kulutuslaitoksiin. Datakeskusten lisäksi tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi sähkökattilat ja elektrolyyserilaitokset.

Suurilta kulutuslaitoksilta edellytettäisiin muun muassa nykyistä parempaa häiriösietoisuutta sekä kykyä rajoittaa sähköverkosta otettavaa tehoa. Fingridin tavoiteaikataulun mukaan vaatimusten vahvistaminen ja voimaantulo tapahtuisivat maaliskuussa 2027. Suunnittelijan näkökulmasta kyse ei siis ole vain riittävän suuren sähköliittymän rakentamisesta, vaan datakeskuksen on pystyttävä toimimaan osana sähköjärjestelmää myös häiriötilanteissa ja tehonhallinnan näkökulmasta.

Palvelimet muuttavat suuren osan käyttämästään sähköstä lämmöksi, joka on poistettava tiloista luotettavasti. Jäähdytysjärjestelmä kuuluukin datakeskuksen kriittiseen infrastruktuuriin, ja sen toimintavarmuus vaikuttaa suoraan koko keskuksen toimintaan.

Suunnitteluratkaisut voivat vaihdella huomattavasti kohteen, koon ja sijainnin mukaan. Suomessa viileä ilmasto tarjoaa jäähdytykselle etuja, mutta suurissa hankkeissa ratkaistavaksi tulevat silti muun muassa jäähdytyksen kapasiteetti, energiatehokkuus, järjestelmien varmistaminen ja mahdollinen veden käyttö.

Myös ympäristövaikutukset vaikuttavat järjestelmävalintoihin. Esimerkiksi Muhoksen suunnitellun palvelinkeskuksen ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan vaihtoehtoina jäähdytystorneihin perustuvaa vesijäähdytystä sekä ilmajäähdytystä, jota täydennettäisiin vedenjäähdytyskoneilla. LVI- ja energiasuunnittelijalle datakeskukset muodostavatkin oman vaativan suunnittelukenttänsä, jossa teknisen suorituskyvyn rinnalla on huomioitava järjestelmien energia- ja ympäristövaikutukset.

Datakeskuksen tuottamaa lämpöä voidaan sopivissa olosuhteissa hyödyntää rakennusten lämmityksessä. Suomessa tästä on jo konkreettinen esimerkki Espoossa ja Kirkkonummella, joissa Fortum käynnisti vuonna 2026 suuret lämpöpumppulaitokset Microsoftin datakeskusalueiden yhteydessä.

Hepokorven ja Kolabackenin laitokset tuottavat kaukolämpöä muun muassa ulkoilmasta lämpöpumpuilla sekä sähkökattiloilla, ja järjestelmään kuuluu myös lämpövarasto. Microsoftin datakeskusten hukkalämpöä on tarkoitus ottaa järjestelmään vaiheittain datakeskusten valmistumisen ja käyttöönoton mukana vuodesta 2027 alkaen.

Täydessä laajuudessaan hukkalämmön arvioidaan kattavan noin 40 prosenttia Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueen noin 250 000 kaukolämmön käyttäjän vuotuisesta, noin kahden terawattitunnin lämmöntarpeesta. Rakennusalan näkökulmasta kiinnostavaa on kokonaisuuden mittakaava, sillä datakeskuksen rinnalle voidaan rakentaa lämpöpumppulaitoksia, sähkökattiloita, lämpövarastoja, putkistoja ja yhteyksiä olemassa olevaan kaukolämpöverkkoon.

Datakeskuksen rakentamisen vaikutus voi näin ulottua pitkälle varsinaisen tontin ulkopuolelle. Samalla hukkalämmön hyödyntäminen tuo hankkeisiin lisää kysyntää energia-, LVI- ja verkostosuunnittelulle sekä järjestelmien toteuttajille.

Datakeskuksen keskeinen ominaisuus on jatkuva toiminta, sillä sähkönsyötön, jäähdytyksen tai muiden kriittisten järjestelmien häiriöt voivat vaikuttaa suoraan keskuksen tarjoamiin digitaalisiin palveluihin. Tämän vuoksi järjestelmien varmennus, valvonta ja yhteensovittaminen korostuvat jo suunnitteluvaiheessa.

Sähkö-, LVI-, automaatio-, turvallisuus- ja paloteknisiä järjestelmiä ei voida tarkastella toisistaan irrallisina kokonaisuuksina. Tämä lisää kysyntää osaamiselle, jossa ymmärretään sekä oma tekninen järjestelmä että sen riippuvuudet muista järjestelmistä.

Datakeskusrakentaminen voi siksi avata mahdollisuuksia erityisesti sähkö- ja automaatiosuunnittelijoille, LVI- ja jäähdytysosaajille, energia-asiantuntijoille, turvallisuus- ja palotekniikan toimijoille sekä vaativien hankkeiden projektinjohdolle. Korkea tekninen vaatimustaso voi samalla edellyttää tavallista vahvempaa erityisosaamista ja aiempia referenssejä vaativista hankkeista.

Datakeskukset tarvitsevat osaajia myös rakennusvaiheen jälkeen. Käyttöön otettu keskus edellyttää teknistä ylläpitoa, sähkö- ja mekaanisten järjestelmien osaajia, turvallisuushenkilöstöä sekä kiinteistön ja järjestelmien jatkuvaa hallintaa.

Microsoft on esimerkiksi käynnistänyt Omnian ja Luksian kanssa Datakeskusakatemian, jonka opintoja voidaan sisällyttää tieto- ja viestintätekniikan, talotekniikan, sähkö- ja automaatiotekniikan sekä logistiikan ammatillisiin tutkintoihin. Koulutusyhteistyö kertoo osaltaan siitä, että datakeskukset ovat muodostumassa Suomessa omaksi tekniseksi osaamisalueekseen ja että työvoiman tarve ulottuu suunnittelusta ja rakentamisesta myös käyttöön ja ylläpitoon.

Datakeskushankkeiden määrää koskevissa uutisissa tarvitaan myös malttia. Google ilmoitti syyskuussa 2026 vähintään 13 miljardin euron investoinneista digitaaliseen infrastruktuuriin ja sitä tukeviin hankkeisiin Suomessa vuosina 2027–2028, ja yhtiön arvion mukaan kokonaisuus voisi tukea rakennusalalla noin 16 000 työpaikkaa.

Lokakuun alussa Muhoksen ja Kajaanin hankkeisiin tuli kuitenkin merkittävä käänne, kun viranomainen määräsi ympäristöä muuttavat toimet keskeytettäviksi YVA-menettelyihin liittyvän tilanteen vuoksi. Hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnit ovat edelleen kesken. Tilanne havainnollistaa suurten datakeskushankkeiden luonnetta: julkistettu investointisuunnitelma, verkkoliityntä tai tonttivaraus ei vielä tarkoita valmista rakennushanketta.

Kaavoitus, ympäristövaikutusten arviointi, rakentamisluvat, sähköverkon kapasiteetti, tekniset ratkaisut ja lopullinen investointipäätös vaikuttavat kaikki siihen, milloin ja missä laajuudessa hanke toteutuu. Myös hankkeen valmisteluvaihe tarjoaa kuitenkin työtä, sillä suuret datakeskushankkeet tarvitsevat jo ennen varsinaista rakentamista ympäristö-, energia-, infra- ja teknistä suunnittelua sekä erilaisia selvityksiä.

Datakeskusrakentamisen mahdollisuuksia ei kannata rajata ajatukseen siitä, kuka rakentaa varsinaisen palvelinsalin. Investointiketju alkaa paljon aikaisemmin ja jatkuu pitkälle käyttöönoton jälkeen, joten töitä voi syntyä useille rakentamisen ja talotekniikan erikoisaloille.

Maa- ja infrarakentamisessa tarvitaan muun muassa tonttien esirakentamista, louhintaa, pohjanvahvistuksia, työmaateitä, vesihuoltoa ja muuta alueellista infrastruktuuria. Sähkötekniikassa ja verkkorakentamisessa työtä tuovat puolestaan sähköliittymät, sähköasemat, voimajohdot, jakelujärjestelmät, varavoima, sähkön laatu ja tehonhallinta.

LVI- ja jäähdytysosaamista tarvitaan suuren lämpökuorman hallintaan, jäähdytysjärjestelmiin, lämpöpumppuihin, putkistoihin ja mahdolliseen hukkalämmön talteenottoon. Automaatiossa ja valvonnassa keskeisiä kokonaisuuksia ovat rakennusautomaatio, energiankäytön seuranta, järjestelmien ohjaus sekä kriittisten olosuhteiden jatkuva valvonta.

Turvallisuus- ja palotekniikka kattavat esimerkiksi kulunvalvonnan, kameravalvonnan, palonilmaisun, sammutusjärjestelmät ja kriittisten tilojen suojaamisen. Energiainfrastruktuurissa työmahdollisuuksia syntyy sähköverkkojen vahvistamisesta, energiavarastoista, lämpövarastoista sekä yhteyksistä kaukolämpö- ja muihin energiaverkkoihin.

Myös suunnittelu ja projektinjohto muodostavat merkittävän osan kokonaisuudesta. Eri teknisten järjestelmien yhteensovitus, luvitus, ympäristöselvitykset, hankinnat, laadunvarmistus ja käyttöönotto vaativat osaamista jo kauan ennen varsinaisen datakeskuksen valmistumista.

Datakeskusbuumin suurin mahdollisuus suomalaiselle rakennusalalle ei siten välttämättä ole yksittäinen valtava rakennusurakka. Markkina muodostuu kokonaisesta ketjusta, jossa tarvitaan sekä suuria kansainvälisiä toimijoita että erikoistuneita suunnittelijoita, urakoitsijoita, laitetoimittajia ja paikallisia yrityksiä.

Lähteet: Fingrid, Microsoft, Fortum, Google, ympäristöhallinto