Vaaratiedote voi estää tai pysäyttää työn – työpaikan ohjeistus kannattaa kirjata etukäteen

Vaaratiedote, esimerkiksi drooniuhan vuoksi annettu, nostaa työpaikoilla esiin käytännön kysymyksen: tullaanko työmaalle, keskeytetäänkö ulkotyöt ja miten toimitaan, jos työntekijä ei voi tehdä työtä etänä? Laki ei velvoita jokaista työpaikkaa laatimaan erillistä ”drooniohjetta”, mutta työnantajan työturvallisuusvastuu edellyttää vaarojen arviointia ja riittävää ohjeistusta myös poikkeustilanteisiin.

Rakennusalalla vaaratiedote voi tarkoittaa työn keskeyttämistä, ulkona liikkumisen rajoittamista, nostotyön pysäyttämistä tai sitä, ettei työntekijän pidä lähteä työmaalle lainkaan ennen viranomaisen uutta ohjetta.

Asia on noussut esiin viime viikkoina monilla työpaikoilla erityisesti drooniuhkiin liittyvien viranomaisohjeiden myötä. Sisäministeriön mukaan droonihavaintojen yhteydessä on arvioitava tilanne, noudatettava varovaisuutta, tarvittaessa soitettava hätänumeroon 112 ja siirryttävä lähimpään sisätilaan pois ovien ja ikkunoiden läheltä. Viranomaiset ohjeistavat seuraamaan viranomaisviestintää.

Jos työntekijä on katolla, nostimessa, telineellä, tiealueella, maarakennuskohteessa tai matkalla kohteeseen, toimintaohjeen pitää olla selvä jo ennen kuin vaaratiedote on ajankohtainen.

Suomessa ei ainakaan toistaiseksi ole yleistä säännöstä, joka velvoittaisi jokaisen työnantajan laatimaan nimenomaan kirjallisen droonivaaratiedoteohjeen. Tämä on tärkeä erottaa yleisestä varautumiskeskustelusta.

Työnantajan velvollisuudet tulevat kuitenkin työturvallisuuslain kautta. Työnantajan on selvitettävä ja arvioitava työstä, työajoista, työtilasta, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työsuojeluhallinnon mukaan vaarojen arviointi on jokaisen työnantajan velvollisuus, ja työympäristöä on tarkkailtava jatkuvasti ja järjestelmällisesti.

Työturvallisuuskeskus tiivistää saman velvoitteen käytännön tasolle: vaarojen selvittämisen velvoite perustuu työturvallisuuslakiin ja koskee kaikkia työnantajia toimialasta ja työntekijämäärästä riippumatta.

Rakennusalalla myös vaaratiedote voi olla osa tätä kokonaisuutta. Kyse ei ole vain drooneista, vaan myös esimerkiksi kemikaalionnettomuuksista, savukaasuista, säteilyvaarasta, tulipaloista, räjähdysvaarasta tai muista tilanteista, joissa viranomainen tekee päätöksen vaaratiedotteen antamisesta väestölle.

Työturvallisuuslain 14 § koskee työntekijälle annettavaa opetusta ja ohjausta. Lain mukaan työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijä saa opetusta ja ohjausta muun muassa turvalliseen työntekoon ja häiriö- ja poikkeustilanteiden varalta.

Työterveyslaitoksen työturvallisuuslain soveltamisopas korostaa, että opetuksen ja ohjauksen on oltava sellaista, että työntekijä voi ymmärtää ja omaksua sen sisällön. Tämä on työmailla olennaista myös kielitaidon, aliurakoinnin, vuokratyön ja vaihtuvien työryhmien vuoksi.

Siksi pelkkä yleinen lause “noudatetaan viranomaisohjeita” ei välttämättä riitä käytännössä. Työntekijän pitää tietää, kuka työpaikalla antaa toimintaohjeen, mihin suojaudutaan, keskeytetäänkö työ, miten yhteydenpito hoidetaan ja milloin työhön saa palata.

Rakennustyömaalla vaaratiedote ei koske vain yhden työnantajan työntekijöitä. Samalla alueella voi toimia pääurakoitsija, aliurakoitsijoita, kuljetustyöntekijöitä, suunnittelijoita, valvojia, vuokratyöntekijöitä ja tilaajan edustajia.

Tämän vuoksi ohjeistuksessa on ratkaistava myös yhteisen työpaikan viestiketju. Kuka seuraa viranomaistiedotteita? Kuka ilmoittaa työn keskeyttämisestä? Kuka vastaa siitä, että tieto menee myös aliurakoitsijoille ja työmaalle tuleville kuljetuksille? Toisin sanoen, miten viestiketju etenee, jotta tiedotus on hallinnassa.

Työsuojeluhallinnon mukaan vaarojen arviointimenetelmän pitää olla riittävän kattava suhteessa työnantajan toimialaan, toiminnan luonteeseen ja työpaikan kokoon. Arvioinnissa on otettava huomioon myös työn erityispiirteet, kuten yksintyöskentely tai vaativat olosuhteet.

Rakennusalalla näitä erityispiirteitä ovat esimerkiksi edellä mainitut ulkotyö, korkealla työskentely, nostotyöt, telineet, koneet, työmaaliikenne, yksintyöskentely ja työn hajautuminen useisiin kohteisiin.

Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin, oleellisinta ei ole se, että ko. ohjeistus on jossain paperilla, vaan että he, joita asia koskee, todella tietävät ja sisäistävät ohjeen sisällön.

Tätä ei pidä ratkaista työpaikalla vasta silloin, kun vaaratiedote on jo voimassa.

Jos viranomainen antaa vaaratiedotteen, ensisijainen lähtökohta on viranomaisen toimintaohje. Jos tiedotteessa kehotetaan pysymään sisällä tai välttämään ulkona liikkumista, työnantajan ei pitäisi jättää työntekijöitä arvailemaan, lähdetäänkö työmaalle vai ei.

Työpaikan ohjeessa kannattaa määritellä menettely vähintään kolmeen tilanteeseen: vaaratiedote tulee ennen työvuoron alkua, vaaratiedote tulee työvuoron aikana tai vaaratiedote tulee silloin, kun työntekijä on matkalla työkohteeseen.

Jos työntekijän työ on toimistotyötä tai muuta etänä tehtävää työtä, etätyö voi olla luonteva ratkaisu. Rakennustyössä tilanne on usein toinen. Kaikkea työtä ei voi siirtää etäyhteyksien päähän, eikä työntekijän pidä ottaa turvallisuusriskiä vain siksi, että käytännön ohjetta ei ole annettu.

Vaaratiedotteen yhteydessä nousee nopeasti esiin kysymys palkasta. Saako työntekijä päivän palkan, jos hän ei voi lähteä työmaalle eikä työ ole tehtävissä etänä?

Yksiselitteistä kaikkiin tilanteisiin sopivaa vastausta ei ole. Lähtökohta löytyy työsopimuslain 2 luvun 12 §:stä. Sen mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos työntekijä on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä mutta ei ole voinut tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä. Jos työnteko estyy työnantajasta ja työntekijästä riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus palkkaansa esteen ajalta, kuitenkin enintään 14 päivältä.

Käytännön tulkinta riippuu tilanteesta. Jos työmaa suljetaan vaaratiedotteen vuoksi eikä työtä voida järjestää turvallisesti, kyse voi olla työnteon estymisestä. Jos taas työntekijän oma työmatka estyy, mutta työpaikka toimii normaalisti, arvio voi olla toinen. Myös työehtosopimus, työnantajan antama ohje, etätyömahdollisuus ja viranomaisen tiedotteen sisältö vaikuttavat arvioon.

Tästä syystä työpaikan ohjeistuksessa ei kannata luvata etukäteen liian kategorisesti, että jokaisesta vaaratiedotepäivästä maksetaan palkka aina samalla tavalla. Sen sijaan ohjeessa kannattaa määritellä, miten työntekijä ilmoittautuu työnantajan käytettäväksi, kuka arvioi työnteon mahdollisuuden ja miten työaika kirjataan. Lähtökohta ei kuitenkaan ole se, että työntekijän pelko palkan menettämisestä ko. päivältä saa työntekijän toimimaan vastoin annettua vaaratiedotetta sekä samalla vaarantamaan omaa turvallisuuttaan.

Erityisesti nostaisin tässä kohtaa esiin tärkeyden viestiä nämä asiat selkeästi myös kesätyöntekijöille ja nuorille, jotka ovat kenties ensimmäisessä kesätyöpaikassaan. Heillä on varmasti korkeampi kynnys jättää saapumatta töihin kuin yrityksessä 20 vuotta palvelleen kollegansa.

Vaaratiedotteen aikana päätöksiä ei pitäisi tehdä työmaaryhmän WhatsApp-keskustelun, kuulopuheen tai yksittäisen työntekijän arvion perusteella. Työnantajan kannalta parempi ratkaisu on kirjata toimintamalli osaksi työpaikan tai työmaan turvallisuusohjeistusta. Nykytilanteessa suotavaa on, että toimintaohje käydään myös läpi henkilöstön kanssa, varsinkin jos työpaikalla vastaavaa ohjetta ei entuudestaan ole. Ohjeisiin perehtymistä ei ole syytä jättää vain työntekijän omatoimisen tutustumisen varaan.

Ohjeen ei tarvitse olla pitkä. Sen pitää kuitenkin vastata niihin kysymyksiin, jotka muuten jäävät kriittisellä hetkellä auki: kuka päättää, miten tieto kulkee, mitä työtä jatketaan, mitä työtä ei jatketa ja miten työntekijän velvollisuus olla työnantajan käytettävissä toteutuu turvallisesti.

Rakennusalan työpaikoilla ohje kannattaa liittää työmaan perehdytykseen, turvallisuussuunnitteluun ja aliurakoitsijoiden aloituspalavereihin. Erillinen paperi ei auta, jos työnjohto, työntekijät ja aliurakoitsijat eivät tiedä sen olemassaolosta.

Vaaratiedote tulee tilanteessa, jossa aikaa selvittelyyn on vähän. Silloin ohjeen arvo mitataan siinä, tietävätkö työntekijät ja työnjohto, mitä tehdään seuraavaksi.

Rakennusalalla kysymys on myös tuotannon jatkuvuudesta. Kun toimintamalli on kirjattu, työnjohto voi keskittyä poikkeustilanteen hallintaan eikä perusasioiden ratkaisemiseen kesken häiriön. Samalla työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet tulevat selkeämmiksi: työntekijä tietää, miten hänen pitää toimia, ja työnantaja pystyy osoittamaan, että poikkeustilanteet on huomioitu osana työturvallisuuden johtamista.

Työpaikan oma vaaratiedoteohje ei poista tapauskohtaista harkintaa. Se kuitenkin vähentää epäselvyyttä juuri silloin, kun epäselvyys voi johtaa väärään päätökseen.

Lähteet

Työturvallisuuskeskus: Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
Työsuojeluhallinto: Vaarojen arviointi
Työterveyslaitos: Työturvallisuuslain soveltamisopas, 10 § ja 14 §
Finlex: Työturvallisuuslaki 738/2002
Finlex: Työsopimuslaki 55/2001, 2 luku 12 §
Sisäministeriö: Viranomaisten ohjeita droonihavaintojen varalle

Lisäys 20.5.2026: STT:n mukaan työministeri Matias Marttinen on käynnistänyt virkaselvityksen työntekijän oikeudesta saada palkkaa tilanteessa, jossa töihin ei päästä viranomaisen vaaratiedotteen vuoksi. Lähde: STT / Kaisu Suopanki 19.5.2026, julkaistu muun muassa Demokraatissa ja Suomenmaassa.