Yhteistoiminnallista vai ei? Näin vastuut jakautuvat eri urakkamuodoissa

Vastuunjako on oleellinen asia rakennusprojektien toteutusmuodon valinnassa. Perinteisissä urakkamuodoissa suunnitteluvastuu kuuluu tyypillisesti tilaajalle toteutussuunnitteluun asti. Poikkeuksena on KVR-urakaksikin kutsuttu suunnittele ja rakenna -urakkamuoto, jossa lähes koko suunnitteluvastuu on siirretty urakoitsijalle tai toteuttajalle.

Uudemmissa toteutusmuodoissa kuten projektinjohtomuodoissa- ja allianssimallissa suunnitteluvastuuta jaetaan enemmän eri osapuolten kesken. Näissä malleissa vastuurajapinnat ovat monimutkaisempia.

Raklin teknisen johtajan Mikko Somersalmen mukaan tämän hetken trendinä rakennushankkeiden kehittämisessä on yhteistoiminnallisuus eri osapuolten kesken. Esimerkiksi allianssimallissa toteutusta mietitään ja haasteita ratkotaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhdessä kaikkien osapuolten kesken.

– On tärkeä huomata, ettei tällainen toimintamalli välttämättä liity vain yhteen toteutus- tai urakkamuotoon vaan sitä voidaan soveltaa myös perinteisempiinkin urakkamuotoihin, Somersalmi sanoo.

Isommissa ja monimutkaisemmissa hankkeissa yhteistoiminnallisuuden korostaminen on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomalainen allianssimalli on saanut vaikutteita Australiasta ja Yhdysvalloista.

Ensimmäinen allianssimallilla toteutettu suomalainen rakennushanke oli Väyläviraston ratahanke 2010-luvun alkupuolella.

Allianssimalli on vaativien, monimutkaisten ja yleensä kustannuksiltaan kalliiden hankkeiden toteutusmuoto. Vastuunjaollisesti allianssimallissa korostuvat rakennuttajan resursointi ja yhteisvastuun käsite. Periaatteena on ”yhdessä onnistutaan ja yhdessä epäonnistutaan”.

Allianssimallin vastuunjaossa oleellista on kuulla, osallistaa ja sitouttaa hankkeen eri osapuolia hankkeessa tehtäviin ratkaisuihin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tällöin selvitetään, mistä asioista voi tulla ongelmia toteutuksen aikana. Tällainen vastuunjako palvelee kaikkia osapuolia. Etenkin vaativammissa kohteissa kaikkien osaaminen saadaan hyödynnettyä. Kaikki tekevät töitä yhteisen tavoitteen eteen.

Allianssimallin kaltaisissa yhteistoiminnallisissa toteutusmuodoissa voi myös esiintyä riitoja, mutta yleensä ristiriitaisuudet nousevat esiin aikaisemmin kuin perinteisissä toteutusmuodoissa. Allianssimalli vaatii merkittävää henkilöresurssointia myös rakennuttavalta organisaatiolta.

Esimerkkikohteita: Tampereen rantatunneli, Raide-Jokeri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin uusi sairaala.

Projektinjohtomallit ovat ammattimaisten rakennuttajien toteutusmuotoja. Kyseiset toteuttamismallit vaativat rakennuttajalta korkeaa osaamista ja ymmärrystä vastuunjaosta, kun suunnittelua ja toteutusta pilkotaan pienempiin osa-alueisiin.

Projektinjohtourakka on yksi projektinjohtorakennuttamisen muoto. Projektinjohtourakassa urakoitsija toimii tilaajan kumppanina suunnittelun ohjaamisessa. Ajatuksena samoin kuin kaikissa projektinjohtomuodoissa on tällöin suunnittelun ja toteutuksen limittäminen, millä pyritään lyhentämään rakentamisaikaa. Projektinjohtopalvelu on puolestaan toteutusmuoto, jossa tilaaja valitsee projektinjohtokonsultin kumppanikseen ohjaamaan rakennuttamista.

Näissä toteutusmuodoissa yksityiskohtaisen toteutussuunnittelun vastuuta ulkoistetaan urakoitsijalle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tilaaja voi lähteä viemään rakennuttamishanketta eteenpäin hanke- tai yleissuunnitelmatasoisilla suunnitelmilla.

Esimerkkikohteita: Tyypillisesti keskivaikeat ja vaikeat kohteet kuten toimisto- ja liikerakennukset. Esimerkiksi ison kaupan alan yrityksen pääkonttori on rakennettu Helsinkiin projektinjohtopalveluna.

KVR-urakassa tilaaja määrittelee pääsääntöisesti melko yleispiirteisesti toteutuksen yksityiskohdat. Tilaaja keskittyy määrittelyssä tarkemmin rakennuksen toiminnallisten ominaisuuksien ja tilavaatimuksien yksityiskohtiin. Määrittelyssä korostuvat enemmän tilavaatimukset, eivät niinkään yksityiskohtaiseen suunnitteluun liittyvät asiat kuten materiaalivalinnat.

KVR-urakan vastuunjaolle on tyypillistä, että tilaaja tekee hankesuunnittelun ja urakoitsija jatkaa siitä eteenpäin. Vastuunjako on tältä osin yksiselitteinen. Tämän takia KVR-malli soveltuu rutiinikohteisiin, joka on kaikin puolin selvä hankkeen osapuolille, eikä tilaajalla ole intresseissä toteutuksen yksityiskohtien määrittäminen. Tällaisissa hankkeissa ei ole useinkaan järkevää käyttää mallia, joissa kaikilta osapuolilta vaaditaan enemmän kokonaisuuden hallintaa ja vastuukysymykset ovat monimutkaisempia.

Esimerkkikohteita: Rutiinikohteet kuten eri tyyppiset asuintalot, kerrostalot, päiväkodit, koulut, teollisuushallit.

Kokonaishintainen urakka on perinteinen toteuttamismalli. Siinä suunnitteluvastuu toteutussunnittelua myöten kuuluu tilaajalle. Haasteita voi ilmetä esimerkiksi suunnittelun loppuvaiheessa, kun vastuu siirtyy tilaajalta urakoitsijalle. Tässä vaiheessa voi tulla erimielisyyksiä, jos asioita ei ole ymmärretty samalla tavalla esimerkiksi sen suhteen, vastaako lopputulos tehtyjä suunnitelmia tai ovatko suunnitelmien mukaiset ratkaisut toteutettavissa sellaisenaan.

Tilaajan toiveet eivät välttämättä aina kohtaa lopputuloksen kanssa. Riskinä voi olla se, että valitun toteutusmuodon osapuolien vastuita ei ymmärretä riittävällä tarkkuudella. Voi myös olla, että suunnitelmien kokonaisuus ei ole yhteensopiva tai jotain suunnitelmiin kirjattua rakennusosaa, laitetta tai materiaalia ei ole saatavilla.

Näitä riskejä voidaan osaltaan vähentää markkinavuoropuhelulla eli kuulemalla toimijoita hyvissä ajoin etukäteen ennen kuin tarjouspyynnöt laitetaan liikkeelle sekä tarjousneuvotteluilla urakoitsijaosapuolien kanssa.

Esimerkkikohteita: Rutiinikohteet kuten asuintalot, yksittäiset omakotitalot, kerrostalot, päiväkodit, koulut, teollisuushallit.

Jaettu urakka eroaa kokonaishintaisesta urakasta siten, että talotekniikan toteutus tai muu urakan osakokonaisuus ei tule jaetussa urakassa yhden urakoitsijan kautta, vaan tilaaja sopii taloteknisestä urakoinnista erikseen toisen urakoitsijaosapuolen kanssa.

Eroavaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että jos suunnitelmissa tai toteutuksessa on talotekniikan yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia, tilaaja on osapuoli myös ongelmien käytännön ratkomisessa. Tällainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, jos talotekniikan suunnitelmia ei ole sovitettu yhteen kokonaisuuden kanssa. Putkien läpiviennille on lvi-suunnitelmassa tehty tilavaraukset, mutta ongelmia voi tulla, jos tilavaraukset eivät mene käytännössä niin kuin suunnitelmissa on ajateltu.

Jaettu malli saattaa olla vastuunjaollisesti oikea valinta silloin, kun tilaaja haluaa määritellä tarkemmin taloteknisen urakoinnin yksityiskohdat. Talotekniikalla on nykyisin yhä tärkeämpi rooli rakennushankkeissa. Tilaajan intressissä voi olla maksimaalinen energiatehokkuus tai yhteensopivuus tilaajan muihin kohteisiin. Rakentamisen markkinassa mielletään talotekniikka luonnollisesti erilliseksi kokonaisuudeksi. Talotekniikka on erillään esimerkiksi runkourakoinnista, joten myös urakoitsijayritysten osaamisen jakautuminen tukee jaetun urakan mallia.

Esimerkkikohteita: Rutiinikohteet kuten asuintalot, yksittäiset omakotitalot, kerrostalot, päiväkodit, koulut, teollisuushallit.