Uusi valtakunnallinen jätesuunnitelma

Ympäristöministeriö on saanut lausunnot luonnoksesta valtakunnalliseksi jätesuunnitelmaksi, jossa linjataan muun muassa se, miten jätteen syntyä ehkäistään ja jätehuoltoa kehitetään. Takarajana suunnitelman toimenpiteille on vuosi 2027.

Suunnitelmaan lukeutuu esimerkiksi yhdyskuntajätteen 57 prosentin kierrätystavoite. Ruokahävikki halutaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä ja biojätteen kierrätys nostaa 65 prosenttiin. Tavoitteena on lisäksi tehostaa sähkö- ja elektroniikkaromussa olevien arvokkaiden raaka-aineiden kierrätystä. Rakennus- ja purkumateriaalista halutaan hyödyntää materiaalina vähintään 70 prosenttia. Kaikkiaan suunnitelmassa listataan noin sata toimenpidettä.

– Suunnitelman vaikutukset nähdään konkreettisesti vasta, kun päästään tekemään käytännön toimia ja sitouttamaan keskeisiä sidosryhmiä ja vastuutahoja, Rakennusteollisuus RT:n elinkeinoasioista vastaava johtaja Juha Laurila kommentoi.

Rakennusala suhtautuu Laurilan mukaan jätesuunnitelmaan varovaisen positiivisesti.

– Siinä on mahdollisuuksia, se ei missään nimessä ole kielteinen paperi. Esimerkiksi maa-ainekset on tunnistettu siinä hyvin.

Suunnitelmassa pyritään edistämään uusiomateriaalien käyttöä julkisissa hankkeissa. Laurila pitää tätä mahdollisuutena rakennusalan yrityksille, joiden kierrätysmateriaalit saadaan paremmin käyttöön.

Yhtenä tämän hetken suurimmista pullonkauloista Laurila pitää tiedonkeruuta esimerkiksi ylijäämämaiden syntymisestä ja siitä, mihin maa-aines päätyy.

– Tietoa kerätään hajanaisesti, eikä kukaan kokoa sitä yhteen. Ei ole olemassa luotettavaa ja kaiken kattavaa tietoaineistoa. Kyse ei ole tiedonkeruun haasteellisuudesta vaan siitä, ettei lainsäädäntö edellytä sitä. Ei ole selkeää toimintamallia ja tavat kerätä tietoa vaihtelevat paljon.

Valtakunnallinen jätesuunnitelma ei velvoita keräämään tietoa, mutta Laurila uskoo silti, että toimintatavat muuttuvat.

– Toimenpiteet on kirjattu suunnitelmaan niin, että toimintaa tietokannan toteuttamiseksi kehitetään ja edesautetaan. Uskon kuitenkin, että ongelmakohtia saadaan jatkossa ratkaistua nykyistä paremmin.

Yhtenä toimenpiteenä on massakoordinaattori-mallin levittäminen yhä laajemmalle. Massakoordinaatiossa optimoidaan rakentamisen materiaalivirrat kuten ylijäämämaat. Tällaiset koordinaattorit voisivat tehostaa materiaalien käyttöä ja vähentää turhaa kuljettamista. Vaikka suunnitelma on osittain epätarkka eikä se velvoita muutoksiin, Laurila uskoo, että muutokset ovat väistämättömiä.

– Ei voi sanoa, että mikään ei muutu. Paineet kiertotalouden liikkeellesaamiseksi ovat kovia ja valtiona olemme sitoutuneet kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Vaihtoehtoja ei enää ole.

Ympäristöministeriö julkaisi viimevuonna kiertotalouden ohjelmansa, jossa ehdotettiin myös maa-ainesveroa. Kyseisellä verolla ohjattaisiin maa-ainesten käyttöä kierrättämiseen ja heikkolaatuisten maa-ainesten hyödyntämiseen. Vastaava vero on käytössä useissa Euroopan maissa, muun muassa Ruotsissa.

Rakennusteollisuudessa verolle ei lämmetä.

– Kun halutaan vähentää luonnonvarojen käyttöä, Suomessa keino on yleensä luonnonvarojen verottaminen. Se on mielestämme väärä lähtökohta. Parempi tapa olisi helpottaa vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöönottoa. En kuitenkaan usko, että verokysymystä päästään karkuun, Laurila sanoo.