Tietotyön paineet näkyvät johtamisen ongelmina: "Korona erotti jyvät akanoista"
Monella alalla kärsitään tällä hetkellä osaajapulasta. Akuutti työvoimapula ei asiantuntijan mukaan ole yleensä uhka yritykselle, mutta pidempään jatkunut tilanne voi haastaa työnhallinnan. (Kuva: Shutterstock)
Työelämän murros ja etenkin tietotyön muutokset haastavat työnhallinnan yrityksissä. Kaksi asiantuntijaa kertoo, miten ongelmilta voi välttyä.
– Organisaatio pystyy pääsääntöisesti sopeutumaan lyhyellä aikavälillä niin, että ihmiset tekevät pidempää päivää tai ylitöitä. Saatetaan jättää tilauksia väliin. Jos tilanne jatkuu pidempään, se alkaa varmasti näkyä konkreettisemmin työkuormituksessa. Erityisen haastavaa on pidempään jatkuva työkuormitus, jolle ei näy loppua. Pandemiassa tilanne on ollut tällainen, Työterveyslaitoksen Aivotyön tuotepäällikkö Teppo Valtonen sanoo.
Valtonen painottaa suunnittelun merkitystä rakennusalan työnhallinnassa. Tähän liittyvät muun muassa työmaiden tiukentuneet aikataulut urakoiden projektienhallinnan näkökulmasta. Pienetkin viiveet voivat tulla kalliiksi.
– Tärkeää olisi, että suunnitteluun voitaisi paneutua entistä tarkemmin ja ennakoida esimerkiksi työntekijäpulan vaikutuksia hieman pidemmälle. Olisi hyvä miettiä, mitkä ovat pullonkaulatilanteita, miten niitä voidaan välttää ja mikä on riski kokonaisprojektin myöhästymiselle, Valtonen jatkaa.
– Tällaiselle metatyölle on oltava riittävästi aikaa. Kiireessä se helposti unohtuu, etenkin jos käynnissä on useampi työmaa samaan aikaan ja työntekijät ovat hajallaan useassa eri paikassa.
Korona-aikana teknologia on helpottanut yhteydenpitoa, mutta monella työmaalla yksinkertaisiakaan kommunikointivälineitä ei välttämättä ole käytössä. Tämä hankaloittaa entisestään työnhallintaa.
– Virtuaaliset tilaisuudet työntekijöiden kanssa ovat tärkeitä. Jos niihin ei ole mahdollisuutta, pelkkä perinteinen puhelinyhteyskin on parempi kuin ei mitään. Tilannetietoisuuden ylläpitoon tarvitaan aikaa. Näen yhteisen keskustelun kaikista tärkeimpänä ja siinä työnjohto on oleellisessa roolissa, Valtonen korostaa.
Hän pitää keskustelua ja yhteydenpitoa tärkeässä roolissa työn sujuvuuden kannalta.
– Jos yrityksessä saadaan parannettua työn sujuvuutta ja vähennettyä turhaa aivokuormaa, se on kaikille winwin -tilanne. Jos työ sujuu hyvin, työntekijä viihtyy ja kokee, että hän saa enemmän aikaan. Silloin aikaa ei mene turhaan härdelliin ja työnantaja sekä asiakas voittavat, koska työn laatu paranee.
Palaverirumba on uhka etätöissä
Tietotyön muutos asettaa osaltaan rakennusliikkeet uudenlaiseen tilanteeseen. Pandemia-aika on saattanut lisätä työn kuormittavuutta myös etätyön tekijöillä.
– Aikaisemmin kotona tehdyllä työllä on ollut erilainen rooli. Etätyöhön on enemmänkin vetäydytty sen takia, että halutaan tehdä keskittymistä vaativia töitä, jotta ympärillä olisi vähemmän häiriötekijöitä. Pandemian myötä suurin osa tietotyöläisistä on siirtynyt koteihin. Se on tehnyt etätyöstä paljon hektisempää, Valtonen sanoo.
Ongelmana on usein etenkin "Teams-palaverirumba", joka saattaa kuormittaa työntekijöitä jopa enemmän kuin aikanaan toimistolla.
– Kun virtuaalisia palavereita pidetään toinen toisensa perään, koko päivä voi helposti ruuhkautua kokouksiin. Taukoja ei ehdi pitää, kun kokoukset alkavat ja päättyvät aina tasatunnein. Kontekstin vaihtaminen eri palaverien välillä on varsin kuormittavaa. Tällainen kuormittuminen on lisääntynyt selvästi pandemian aikana.
Ratkaisuksi Valtonen ehdottaa "välitunteja" palaverien välillä, jolloin on hetki aikaa hengähtää ja valmistautua seuraavaan palaveriin. Myös yhteisesti sovittuja, kokonaan palavereista vapaita aikoja kannattaa hänen mukaansa kokeilla. Esimerkiksi palaveriton perjantai on käytössä monessa työyhteisössä.
Työt pursuavat yli vapaa-ajalle
Pandemian aikana digitaalisten välineiden käyttäminen on lisääntynyt. Viimeisen kahden vuoden ajan on puhuttu "digiloikasta", joka on pitkälti seurausta etätyön lisääntymisestä ja yhteydenpidon siirtymisestä digitaalisiin kanaviin.
Valtosen mukaan kyseessä on ilmiö nimeltä "ylipursuaminen", jolla viitataan toisaalta työn ja vapaa-ajan välisen rajan, toisaalta oman ydintehtävän hämärtymiseen. Ylipursuaminen lisää kuormitusta, asettaa haasteita työnhallinnalle ja voi heikentää työn laatua.
– Työt ikäänkuin pursuavat yli työelämästä kotielämään, etenkin kun töitä tehdään muutenkin kotona. Raja hämärtyy, ollaanko töissä vai vapaalla. Sähköpostit piippaavat ja niihin saatetaan vastailla vielä vapaa-ajallakin, hän selvittää.
Ylipursuamista tapahtuu monesti myös ydintehtävien ja osaamisalueiden yli, jolloin työntekijät joutuvat yhä useammin tekemään tehtäviä, jotka eivät kuulu heidän alkuperäiseen tehtävänkuvaansa ja joihin työntekijällä ei ole koulutusta.
– Esimerkiksi monet hallinnolliset tehtävät, kuten laskutus tai matkalaskujen ja sopimusten teko, joihin aiemmin sai assistentin apua, voivat nykyään olla kokonaan asiantuntijan harteilla. Lisäksi virtuaalisen yhteistyön lisääntyminen saattaa edellyttää asiantuntijoilta digitaalisten materiaalien, kuten esitysten, animaatioiden ja videoiden, tekoa ja visuaalisen ilmeen suunnittelua, Valtonen selvittää.
Riittämättömyyden tunne kalvaa tietotyöläisiä
Ajatustyön ammattilaisiin erikoistuneen Heltin organisaatiokehittämisen palveluista vastaava Sini Lindholm näkee pandemia-ajan yhtenä suurimpana haasteena työn intensiteetin muuttumisen, joka koskee etenkin tietotyötä tekeviä.
Työn murroksen myötä työn intensiteetti on noussut. Pandemia-aika on tuonut ilmiön konkreettisesti esiin. Lindholmin mukaan seurauksena on ylikuormituksen riskin kasvaminen.
– Työn määrän kasvamiseen liittyy työntekijöiden keskuudessa lisääntynyt pohdinta siitä, olenko riittävä. Johtajan tehtävänä on varmistaa, että työntekijä ei koe riittämättömyyden tunnetta vaan kokee edistyvänsä ja tekevänsä merkityksellistä, tavoitteiden mukaista työtä, Lindholm kertoo.
Johtajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on "pulssilla pysyminen", joka on Lindholmin mukaan pahoin rapautunut etätyön yleistymisen aikakaudella.
– Korona on erottanut jyvät akanoista. Osa johtajista on pudonnut johdettaviensa pulssilta. He eivät välttämättä tiedä, ovatko työntekijät sitoutuneita ja motivoituneita työhön ja mikä heidän työkykynsä on. Taustalla on yksinkertaisesti se, ettei työntekijöihin pidetä riittävästi yhteyttä.
Syynä voi Lindholmin mukaan olla osittain johtajien koulutustausta ja ihmiskäsitys, joka suosii asiaorientoitunutta johtamiskulttuuria. Tällöin epämuodolliset kohtaamiset jäävät helposti paitsioon eikä niiden arvoa ymmärretä.
– Kaikki fokus voi mennä operatiiviseen työntekoon. Tehdään projekteja ja "tärkeitä" asioita, mutta ei kohdata ihmistä ihmisenä eikä kysytä mitä kuuluu, miten voin auttaa sinua.
Lindholm pitää vakavana merkkinä sitä, että mielenterveysdiagnoosien määrä jatkaa kasvuaan tietotyöläisten keskuudessa.
Info
Pähkinänkuoressa:
- Rakennusalan yrityksissä tulisi panostaa keskusteluun ja asioiden priorisointiin yhdessä työntekijöiden kanssa.
- Korona-aikana teknologia on helpottanut yhteydenpitoa, mutta monella työmaalla yksinkertaisiakaan kommunikointivälineitä ei välttämättä ole käytössä. Tämä hankaloittaa työnhallintaa.
- Pandemia-aika on saattanut lisätä työn kuormittavuutta myös etätyön tekijöillä.
- Asiantuntija ehdottaa yhteisesti sovittuja, kokonaan palavereista vapaita aikoja. Esimerkiksi palaveriton perjantai on käytössä monessa työyhteisössä.
- Työn ja vapaa-ajan välinen raja on saattanut hämärtynyt pandemia-aikana monen tietotyötä tekevän kohdalla. "Ylipursuaminen" lisää kuormitusta, asettaa haasteita työnhallinnalle ja voi heikentää työn laatua.
- Työn murroksen myötä työn intensiteetti on noussut. Pandemia-aika on tuonut ilmiön konkreettisesti esiin. Asiantuntijan mukaan seurauksena on ylikuormituksen riskin kasvaminen.