Sisustus ei ole rakentamisessa viimeinen vaihe – miksi rakennusprojektissa sisustus kuitenkin jää usein viimeiseksi?

Suuri osa rakennusprojekteista tekee saman virheen – sisustus jätetään viimeiseksi ja huomioidaan vasta, kun tekniset ratkaisut on jo lukittu. Sisustus nähdään usein vain pintojen, materiaalien ja kalusteiden valintana sen jälkeen, kun rakennus on jo teknisesti valmis. Näin ei kuitenkaan pidä olla.
Todellisuudessa rakennuksen käytettävyys, tilakokemus sekä esteettinen laatu määräytyvät jo ennen kuin rakentamista on aloitettu. Kun suunnitteluvaiheessa ratkaisuja tehdään ilman sisustuksellista näkökulmaa, saadaan lopputulokseksi tila, jossa tekniset ratkaisut ohjaavat käyttökokemusta enemmän kuin käyttäjien tarpeet. Tila on kyllä toimiva, mutta vain tekniseltä näkökulmalta.
Tämä ei ole vain yksittäisissä projekteissa ilmenevä ongelma, vaan piirre, joka näkyy useissa rakennushankkeissa, joissa suunnittelua ei ole tehty kaikki osa-alueet huomioiden.
Miksi rakennuksen laatu syntyy jo ennen rakentamista?
Rakennusprojekti etenee vaiheittain: arkkitehtisuunnittelu, rakennesuunnittelu sekä talotekniikka määrittelevät rungon, jonka sisään myöhemmin on tarkoitus sovittaa sisustus. Perinteinen malli, joka ei enää vastaa nykytilojen vaatimuksia.
Nykytilat – asunnot, toimistot sekä julkiset ympäristöt – korostavat joustavuutta, käyttökokemusta sekä tilojen monikäyttöisyyttä. Mainitut ominaisuudet eivät synny tehdyistä pintaratkaisuista, vaan rakenteiden, tekniikan sekä tilasuunnittelun välisestä yhteispelistä ja toimivuudesta. Tällä hetkellä useimmiten rakenteet, talotekniikka sekä sisustusratkaisut tehdään eri aikaan – ja juuri siitä syntyvät ongelmat.
Kun esimerkiksi suunnitteluvaiheessa nostetaan kärkeen ilmanvaihto, sähkötekniikka ja kantavat rakenteet ja suunnitellaan ne annettujen vaatimusten mukaisesti, joutuu käyttömukavuus sekä sisustus sopeutumaan jo sille valmiiksi asetettuihin reunaehtoihin. Tämä tarkoittaa helposti väärissä kohdissa olevaa ja vääränlaista valaistusta, pistorasioiden puuttumista sieltä missä niitä tarvittaisiin, ilmastoinnin puhaltamista suoraan oleskelutilaan tehden siitä kylmän. Suunnittelijan rooli sekä mahdollisuus toimivaan tilaan kaventuu, vaikka hänen asiantuntijuutensa olisi käytettävissä tilakokemuksen luonnissa.

Tilasuunnittelu: teknisen ja kokemuksellisen suunnittelun risteyskohta
”Sisustus on pelkkä visuaalinen lopputulos, jonka tarkoitus on vain saada tila näyttää kivalle”. Väite ei pidä paikkansa. Hyvä sisustus on muutakin: se on tilan, teknisten järjestelmien sekä käyttäjätarpeiden yhteensovittamista siten, että tila on toimiva sekä viihtyisä sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Lyhyesti: tila on käytännöllinen siinä tarkoituksessa mihin se on ajateltu.
Esimerkiksi valaistus ei ole vain irrallinen sisustuselementti, vaan se liittyy myös suoraan talotekniikkaan, rakenteisiin sekä kyseisen tilan käyttötarkoitukseen. Samalla tavalla akustiikka, kulkureitit sekä kalustettavuus – näitä seikkoja tulee miettiä jo silloin, kun tilaa vasta hahmotellaan.
Jos edellä mainittuja tekijöitä huomioidaan vasta myöhemmin, joudutaan tekemään kompromisseja, jotka vaikuttavat paitsi toimivuuteen, mutta myös käyttömukavuuteen.
Suunnittelun integraatio: käytännön välttämättömyys, ei trendi
Rakennushankkeiden yhteydessä puhutaan integroidusta suunnittelusta, jossa arkkitehtuuri, rakennesuunnittelu, talotekniikka sekä sisustussuunnittelu etenevät rinnakkain. Kyseessä ei ole vain nykyaikainen tapa, vaan rakennusten kompleksisuus on kasvanut ajan myötä ja vaatii uudenlaista tapaa toimia.
Rakentamista Suomessa ohjaa muun muassa rakentamislainsäädäntö sekä viranomaismääräykset, jotka määrittelevät selkeästi turvallisuuden, terveellisyyden sekä teknisen toimivuuden vähimmäisvaatimukset. Se, mitä nämä eivät määritä on, millainen tilakokemus syntyy ja miten tila koetaan – tämä osa-alue jää suunnittelun ammattilaisten yhteistyön tulokseksi.
Sisustusarkkitehdin ja -suunnittelijan osallistuessa suunnitteluun riittävän varhaisessa vaiheessa, voidaan tekniset ratkaisut sovittaa tilallisiin tavoitteisiin eikä päinvastoin. Jos sisustus otetaan huomioon vasta rakennusvaiheen loppupuolella, kohtaa suunnittelija valmiiksi määritellyn teknisen ja rakenteellisen ympäristön. Se ei tarkoita, etteikö tilasta voisi tulla sisustuksellisesti hyvää, mutta valmis tila rajaa vaihtoehtoja, vaikka itse tila olisi vielä tarpeiltaan avoin. Tila voi siis olla paperilla toimiva, mutta ei käytön kannalta – ja jälkikäteen tehtävät muutokset ovat harvoin edullisia tai rakenteellisesti helppoja toteuttaa. Ja näin päästään lopputuloksena tilaan, joka on kaikkien kannalta myönnytys ja ehkä jopa hienoinen pettymys.

Digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia
Suunnittelun logiikka on muuttunut merkittävästi rakennusalan digitalisaation myötä. Tietomallinnus (BIM) on tuonut mahdollisuuden siihen, että kaikki suunnittelualat voivat työskennellä saman kokonaisuuden parissa reaaliaikaisesti.
Nyt myös sisustukselliset ratkaisut on mahdollista sovittaa teknisiin järjestelmiin ennen varsinaista rakentamista. Virheiden sekä ristiriitojen määrä vähenee, koska suunnitteluratkaisuja voidaan tarkastella kokonaisuutena, eikä erillisinä osasina.
Mikä on sisustusarkkitehdin rooli rakennuksen kokonaisuudessa?
Sisustusarkkitehdin tehtävä ei ole vain pintojen tai kalusteiden suunnittelu. Hänen työtehtäviinsä liittyy tänä päivänä yhä enemmän suunnittelutyötä tilan toiminnallisuuden sekä käyttökokemuksen saamiseksi kuntoon. Suunnittelijan päästessä mukaan alkuvaiheesta lähtien, pystyy hän vaikuttamaan siihen, miten tila palvelee käyttäjiään ja miten teknisten ratkaisujen avulla voidaan luoda kokonaisuus, joka toimii.
Info
Sisustus ei kuulu projektin loppuun. Se kuuluu sen alkuun – tai se maksetaan myöhemmin kompromisseina. Jokainen tilaratkaisu syntyy jo ennen rakentamista tehdyistä päätöksistä, joissa määritellään rakenteet, tekniset järjestelmät sekä tilan peruslogiikka. Kysymys ei siis ole siitä, milloin sisustus tehdään, vaan kuinka varhain se ymmärretään rakennuksen suunnittelun osaksi.
Lue myös: Millainen on aistiesteetön tila











