Aistiesteettömyys on tärkeä huomioida nykyaikaisessa suunnittelussa

Kuvittele ympärillesi tila, jossa on vanha rustiikkinen tiiliseinä ja muut seinät betonia. Lattia on maalattua betonia ja katossa teräspalkkeja ja teräspintaiset ilmastointiputket näkyvissä. Katseelle ehkä kaunis, mutta kuuloaistille ei. Miltä itsestäsi tuntuu hälyisessä huoneessa? Pystyisitkö keskittymään?

Aistiesteettömyys usein ajatellaan vain aistiyliherkille kuuluvaksi suunnittelun osaksi. Näin ei suinkaan ole. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) DigiNepsy-hanke on vienyt aistiesteettömyyttä eteenpäin ja luonut tilojen aistikuormitusta kartoittavan työkalun, jota kuka tahansa voi kokeilla omassa työ- tai kotiympäristössään. Työkalu on alun perin luotu juuri julkisten tilojen arviointiin ja se onkin erinomainen apu arkkitehdeille ja suunnittelijoille tilojen suunnitteluun.

Aistiesteettömyyttä tutkivan ryhmän jäseniä ovat lehtori Hanna Hannukainen ja projektitutkija Toni Tammi. Mukana ryhmässä on myös hankkeen yhteistyökumppani, sisustussuunnittelija Paula Hellberg, joka on perehtynyt aistiesteettömään sisustamiseen.

Aistiesteettömyys tarkoittaa kaikkien aistien huomioon ottamista suunnittelussa: kuulo, näkö, tunto ja haju. Kaikki mainitut aistit keräävät tietoa ympäristöstämme ja saattavat kuormittua yksin tai yhtä aikaa.

– Ei ole yhtään kalliimpaa suunnitella aistiesteetöntä tilaa, kuin muutakaan, muistuttaa Hannukainen. Itseasiassa hyvällä suunnittelulla säästetään paljon kustannuksissa ja arjen sujuvuuden kannalta se on hyvin merkityksellistä, Hannukainen korostaa.

Hellberg muistuttaa myös, että tämä vaikuttaa työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen.

Hannukaisen mielestä aistiesteettömyys on enenevässä määrin tärkeä asia, koska olemme menossa koko ajan suurempiin komplekseihin, kuten suurempiin kouluihin, päiväkotiyhteisöihin ja avokonttoreihin. Teemme ympäristöjä, joissa on paljon enemmän ihmisiä yhtä aikaa.

– Kenen tahansa on vaikea keskittyä tällaisessa tilassa, mutta ennen kaikkea lapsen, jonka hermosto vielä kehittyy. On pakko panostaa entistä enemmän aistiesteettömyyden suunnitteluun. Emme voi alkaa syyllistää yksilöä siitä, ettei pystytä keskittymään tai rauhoittumaan. Kysymys on enemmän yhteisöllinen ja meidän on tehtävä ympäristöjä, joissa ihmiset voivat paremmin, muistuttaa Hannukainen.

Aistiesteettömyyden arviointiin on kehitetty omaa sovellusta, joka kertoo käyttäjälle, mistä tilojen aistikuormitus muodostuu. Sovelluksen käyttö ei edellytä aiempaa tietämystä tai osaamista aistiesteettömyydestä.

– Sovellus on tarkoitettu kaikille tiloille, oli tila sitten huone tai kokonainen rakennus, kertoo Tammi.

Sovellusta lähdettiin tekemään julkiset tilat mielessä, mutta sovellusta voi aivan hyvin käyttää muihinkin tiloihin.

– Jos jokin sovelluksessa esitettävä kysymys ei ole tutkittavaan tilaan relevantti, sen voi ohittaa eikä kysymyksen jättäminen välistä vaikuta lopputulokseen. Arvioinnin voi myös tallentaa luonnoksena ja jatkaa myöhemmin. Lopussa vastaukset pisteytetään ja sovellus antaa neuvoja tilan aistiesteettömyyden parantamiseen, neuvoo Tammi.

Aisteja kuormittavassa ympäristössä kaikkien aivot reagoivat ärsykkeisiin, joskus jopa niin voimakkaasti, ettei työnteosta tai rentoutumisesta tule mitään. Yhtenä esimerkkinä avokonttori saattaa useimmille työntekijöille olla huono työympäristö.

– Kun kerran on rakennettu avokonttori, ei siitä umpikonttoria saa tehtyä kovin helposti, muistuttaa Tammi.

Kaikki pienetkin aistiesteettömyyttä helpottavat keinot on syytä ottaa näissä tiloissa käyttöön.

Hannukainen, Tammi ja Hellberg antavat vinkkejä avokonttorin aistiesteettömyyden ja samalla mukavuuden sekä työtehokkuuden parantamiseen.

Akustiikan parantaminen. Markkinoilla on monenlaisia akustiikkaa parantavia levyjä ja materiaaleja. Kattoon löytyy esimerkiksi ripustettavia akustiikkaelementtejä. Myös erilaisilla toimistoihin suunnitelluilla huonekaluilla, akustisilla kuutioilla ja puhelinkopeilla pystytään parantamaan tilan akustiikkaa ja äänimaailmaa. Absorptio on akustisen materiaalin tärkein ominaisuus.

Selkeä ja rauhallinen värimaailma. Ihmisen on helpoin hahmottaa tila, jossa on tummempi lattia, keskiväriset seinät ja valoa heijastava valkoinen katto. Väreillä ja muodoilla voi ohjata tilan käyttöä.

Värien määrä on myös oleellinen aistiesteettömässä tilassa. Väriä voi olla tilassa liikaa tai liian vähän.