Modernin rakennuskannan käytössä pysyminen tukee kestävyyttä monipuolisesti

1970–1990-lukujen rakennukset ja kehittämistarpeet

Selvitys keskittyy 1970–1990-lukujen rakennuksiin, joiden kerrossala oli vuoden 2024 lopussa 180 miljoonaa neliömetriä ja osuus koko rakennuskannasta 45 prosenttia. Aikakauden rakennusten suuren määrän ja korjaustarpeen ajankohtaisuuden vuoksi erilaisista kehittämisvaihtoehdoista on tärkeää saada tietoa.  

Korjaus vai uudisrakentaminen?

Aikakauden rakennusten kohdalla esitetään usein kysymys, kannattaako korjata vai rakentaa kokonaan uusi rakennus. Materiaalien kulutuksen ja ilmastopäästöjen kannalta selvitys antaa yksiselitteisen vastauksen: olemassa olevan rakennuksen mittavakin peruskorjaus, käyttötarkoituksen muutos tai lisärakentaminen kuluttavat vähemmän luonnonvaroja ja aiheuttavat pienemmät hiilidioksidipäästöt, kuin purkaminen ja uuden rakennuksen rakentaminen. 

Vaikka uusi rakennus olisi erityisen energiatehokas, sen rakentamisen hiilipiikin kompensoimiseen kuluva aika on vuosikymmeniä tai jopa pidempi kuin uudisrakennuksen odotettavissa oleva elinkaari. Raskaiden, hiili-intensiivisten rakennusosien kuten betonin, hyödyntäminen korjaushankkeessa pienentää materiaalinkulutusta ja hiilijalanjälkeä purkavaa uudisrakentamista matalammiksi. 

Selvityksen esimerkkitapaukset osoittavat, miten rakennettu ympäristö on sidoksissa aikansa yhteiskuntaan. Erityisesti 1970–1990-lukujen julkiset rakennukset kertovat hyvinvointivaltion rakentumisesta ja palvelurakenteen muutoksista. Tuon ajan rakentamista ohjasivat esimerkiksi turvallisuuteen, hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen liittyvät tavoitteet, jotka nykyisinkin ovat osa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. 

Olemassa olevan rakennuksen hyödyntäminen uudessakin tarkoituksessa säilyttää siihen liittyviä merkityksiä, käyttömahdollisuuksia sekä rakennusajan arkkitehtuuria.

Kehittämishankkeet ja kasvukeskusten haasteet

Hanke esittelee seitsemän kehittämishanketta, joille yhteistä on niiden ajankohtaisuus monissa kunnissa. Suurin osa modernista rakennuskannasta sijaitsee kasvukeskuksissa, joissa rakennetaan uutta ja myös puretaan olemassa olevia rakennuksia yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi tai tämän päivän vaatimusten täyttämiseksi. Mukana on myös purkukohde, joka kuvaa väestökehityksestä johtuvaa asuntotarpeen pienenemistä.  

Kasvavilla kaupunkiseuduilla tarvitaan uusia asuntoja. Uudisrakentamista vähähiilisempiä keinoja vastata kysyntään ovat olemassa olevien rakennusten laajentaminen tai käyttötarkoituksen muutokset. Peruskorjauksen yhteydessä lisäkerrosten rakentamisen aiheuttamat päästöt ovat 35 prosenttia uudisrakennuksen päästöistä. Toimistorakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen aiheuttamat päästöt ovat tätäkin vähemmän, 25 prosenttia.

Korjausrakentamisen ilmastohyödyt ja tulevaisuuden potentiaali

Viimeisen kymmenen vuoden aikana korjausrakentamisen osuus talonrakentamisesta on ollut noin 40 prosenttia. Peruskorjausten materiaalimenekki on vain 15 prosenttia uudisrakennusten materiaalimenekistä ja 30 prosenttia rakentamisen päästöistä. Jos korjausrakentamisen ja uudisrakentamisen suhde onnistuttaisiin kääntämään toisinpäin, vähenisivät talonrakentamisen materiaalimenekki 25 ja päästöt 20 prosenttia.

Selvityksen tausta ja rahoitus

Ympäristöministeriö tilasi selvityksen VTT Oy:ltä, ja se rahoitettiin EU:n elpymisvälineen NextGeneration EU -varoista. 

• VTT: Modernin rakennuskannan kestävä kehittäminen. Korjausvaihtoehtojen ilmastovaikutukset ja kohteiden
  kokonaisvaltainen arvottaminen (valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto)
• Tutustu myös rinnakkaishankkeen Kestävä rakennettu ympäristö tiivistävään artikkeliin "Miten tunnistaa rakennusten erilaiset arvot"