Massalattian suosio kasvaa – Asiantuntija kertoo, miksi se päihittää muovimatot

Massalattia ei ole suinkaan uusi ilmiö lattiapinnoituksissa, sillä niitä on ollut saatavilla jo pidemmän aikaa. Viime vuosina yleinen suhtautuminen massalattioihin on muuttunut, kun rakennustekniset vaatimukset ovat nousseet. Muovimatto ei ole enää kovinkaan haluttu ratkaisu etenkään uudiskohteissa.

Massalattioiden materiaaleina käytetään yleisesti epoksia ja polyuretaania. Nämä pääryhmät jaetaan itsesiliäviin massoihin ja hiertomassoihin. Jälkimmäisen seassa on hiekkaa.

Hiertomassoilla saadaan aikaan itsesiliäviä pintoja paksumpia kerroksia, joiden tarkoituksena on kestää kovempaa kulutusta. Hiekka antaa pinnalla mekaanista kestävyyttä. Hiertomassa on nimensä mukaisesti käsin tai koneellisesti pintaan hierrettävä pinnoite, jolla pystytään tekemään myös lattiakaatoja. Itsesiliävää massaa sen sijaan käytetään useimmiten tasaisiin lattiapintoihin.

Itsesiliävällä massalla saadaan aikaan sileä ja kiiltävä pinta. Tämän vuoksi se on suosittu materiaali teollisuushalleissa, varastotiloissa ja autotalleissa. Pinnasta tulee helposti puhdistettava.

Epoksimassoja on tarjolla myös vesiohenteisina, niin ikään hierrettäviin ja itsesiliäviin jaettuina.

– Vesiohenteinen epoksimassa päästää vesihöyryn läpi, jolloin sillä voidaan pinnoittaa myös alustoja, joissa on kosteutta tai jos on pelkoa siitä, että alustasta nousee vesihöyryä, 15 vuoden kokemuksella massalattioita asentava Kangasalan Pumppauskeskus Oy:n Sami Pötsönen kertoo.

Polyuretaanipinnoitteista puhutaan myös elastomeereina, koska kyseessä on joustava massa. Pötsösen mukaan polyuretaani on noussut suosioon rakennusten ilmanvaihtokonehuoneissa.

– Jos tilassa on pelkoa yläkerrassa sijaitsevan konehuoneen putkivuodosta, polyuretaanilla voidaan toteuttaa tilaan vedenpitävä allas, josta vesi pääsee valumaan turvallisesti kaivon kautta viemäriin.

Juuri vesieristyskyky on polyuretaanin parhaita puolia. Materiaalin murtovenymä on jopa 600-800 prosenttia. Sen ansiosta alla oleva betonirakenne voi halkeilla paljonkin ilman, että pinnoitteen vesieristyskyky kärsii.

– Vaikka rakenteet eläisivät ja konehuoneeseen tulisi vuotoja, pinnoitettu allas pitää kosteuden ja veden altaassa ja vesi pääsee kaivojen kautta viemäreihin. Näin estetään vesivahinkoja, Pötsönen jatkaa.

Aikaisemmin vastaavissa tiloissa käytettiin hitsattua muovimattoa. Sen ongelmana on selvästi heikompi vesieristyskyky.

– Sitä kautta kustannukset laskevat pitkällä aikavälillä, kun ei tarvitse tehdä isompaa remonttia ja vaihtaa pintoja, Pötsönen huomauttaa.

Massalattioita tehdään myös akryylipinnoitteilla. Ne ovat hiekkatäytteisiä hiertomassoja. Akryyliä käytetään erityisesti kovaa kulutusta vaativissa kohteissa. Toisaalta materiaali on suosittu myös kohteissa, joiden valmistumisella on kiire. Akryyli eli MMA on peroksidikovetteinen hartsi, joka kovettuu noin tunnissa.

Massalattian asentaminen etenee käytettävän materiaalin ehdoilla. Sementtipohjainen polyuretaani levitetään paksuna, noin yhdeksän millimetrin kerroksena. Sementtisekoite takaa paremman kemiallisen kulutuksen.

Polyuretaanipinnoite voi sen sijaan olla kokonaisvahvuudeltaan vain noin kahden millimetrin paksuinen. Se edellyttää myös huolellisesti tasoitettua pohjaa.

Massalattioiden asentaminen ei edellytä lupia, joten periaatteessa sellaisen voi asentaa kuka tahansa. Asentajan on noudatettava työturvallisuusmääräyksiä kemikaalien käytössä.

Pötsösen mukaan akryylipinnoitteiden asentaminen vaatii hieman enemmän huomiota.

– Niiden kohdalla on pidettävä huolta alipaineistuksesta, ettei käytön aikainen hajuhaitta pääse pinnoituksen aikana leviämään muualle.

Lähes kaikki pinnoitteet ovat nykyisin liuotteettomia eikä niitä ole luokiteltu vaarallisiksi aineiksi. Asennuksen aikana on käytettävä maskia, etenkin akryylipinnoitteita käytettäessä. Akryylihöyry voi ärsyttää silmiä. Polyuretaanin kohdalla on sen sijaan huolehdittava roiskesuojauksesta.