Harmaa talous rakennusalalla: mitä haittaa siitä on ja miten sitä torjutaan?

Harmaa talous sekoitetaan helposti pelkkään pimeään työhön. Rakennusalalla ilmiö on kuitenkin laajempi. Kyse voi olla siitä, että yritys toimii näennäisesti normaalisti, mutta jättää osan velvoitteistaan hoitamatta.

Työmaalla tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että työntekijälle maksetaan osa palkasta käteisellä ilman asianmukaisia ilmoituksia, työaikoja ei kirjata oikein, ylityökorvauksia ei makseta, veronumero ei ole kunnossa tai työnteko-oikeutta ei ole varmistettu. Yritysten välisessä toiminnassa harmaa talous voi näkyä epäselvinä alihankintaketjuina, tekaistuina laskuina, puuttuvina tilaajavastuuselvityksinä tai arvonlisäveron väärinkäytöksinä.

Harmaa talous ei siis ole yksittäinen temppu vaan toimintatapa, jossa kustannuksia painetaan alas jättämällä lakisääteisiä velvoitteita hoitamatta. Rehellisesti toimiva yritys maksaa palkat, verot, vakuutukset ja muut maksut oikein. Epärehellinen toimija voi tarjota työn halvemmalla, koska se jättää osan näistä kustannuksista muiden maksettavaksi.

Harmaan talouden haitat jakautuvat kolmeen pääryhmään: yhteiskunnan menetyksiin, yritysten epäreiluun kilpailuun ja työntekijöiden aseman heikkenemiseen.

Yhteiskunnan kannalta harmaa talous tarkoittaa menetettyjä veroja ja maksuja. Kun veroja, eläkemaksuja, työttömyysvakuutusmaksuja tai muita lakisääteisiä maksuja ei hoideta, rahaa jää puuttumaan mm. palveluista, yhteisestä infrastruktuurista ja sosiaaliturvasta.

Yrityksille harmaa talous aiheuttaa epäreilua kilpailua. Kun yksi urakoitsija laskee hinnan jättämällä velvoitteita hoitamatta, rehellisesti toimiva yritys joutuu kilpailemaan vääristyneillä ehdoilla. Tämä heikentää alan mainetta ja voi johtaa siihen, että vastuulliset yritykset menettävät urakoita halvimmalle tarjoajalle, vaikka todellinen hinta maksetaan myöhemmin veroina, takautuvina maksuina, riitoina tai työmaan ongelmina.

Työntekijälle haitat voivat olla kaikkein konkreettisimpia. Jos palkkaa ei makseta oikein, työaikoja ei kirjata, vakuutukset puuttuvat tai työnteko-oikeus on epäselvä, työntekijä jää heikkoon asemaan. Työsuojeluviranomainen valvoo muun muassa sitä, että työnantaja käyttää vain sellaista ulkomaista työvoimaa, jolla on työnteko-oikeus Suomessa, ja että työntekijälle maksetaan vähintään yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Harmaa talous ei ole pelkkä taloushallinnon asia. Se voi näkyä myös työturvallisuudessa.

Jos yritys laiminlyö veroja, vakuutuksia tai palkkoja, se voi laiminlyödä myös perehdytystä, suojavarusteita, työaikojen hallintaa tai työntekijöiden oikeutta kieltäytyä vaarallisesta työstä. Työmaa, jossa vastuut ovat epäselviä ja työntekijöiden asema heikko, on hyvin harvoin hyvin johdettu työmaa.

Rakennusalalla turvallisuus perustuu mm. siihen, että tiedetään, kuka työmaalla työskentelee, kenen työntekijä hän on, mitä työtä hän tekee ja kuka vastaa perehdytyksestä. Harmaan talouden torjuntakeinot, kuten veronumero, kuvallinen henkilötunniste ja työntekijätietojen ilmoittaminen, eivät siis ole vain hallinnollisia velvoitteita. Ne auttavat myös pitämään työmaan hallittavana.

Yksi tunnetuimmista harmaan talouden torjuntakeinoista rakennusalalla on veronumero. Rakennus- ja asennustyömaalla työskentelevällä on oltava näkyvissä kuvallinen henkilötunniste, jossa on veronumero. Verohallinnon mukaan veronumero on pakollinen jokaisella, joka työskentelee rakennus- tai asennustyömaalla tai telakalla.

Yhteisellä rakennustyömaalla tai telakka-alueella työskentelevien henkilöiden veronumeroiden täytyy olla merkittynä julkiseen veronumerorekisteriin.

Käytännössä veronumero auttaa yhdistämään henkilön, työnantajan ja työmaan tiedot. Se ei yksin estä väärinkäytöksiä, mutta se vaikeuttaa pimeää työskentelyä ja helpottaa valvontaa. Työmaalla liikkuvan henkilön pitää olla tunnistettavissa, eikä työmaan portista pitäisi kulkea sisään henkilöitä, joiden tiedot eivät ole kunnossa.

Tilaajavastuulaki on rakennusalalla keskeinen asia. Sen tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista. Tilaajan on ennen sopimuksen tekemistä selvitettävä, että sopimuskumppani on hoitanut lakisääteiset velvoitteensa.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tilaajavastuulakia sovelletaan, jos vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen arvo ylittää 9 000 euroa ilman arvonlisäveroa.

Tilaajavastuuselvityksissä tarkastetaan tyypillisesti esimerkiksi yrityksen rekisteröinnit, verojen maksaminen, eläkevakuuttaminen, työehtosopimuksen tai keskeisten työehtojen noudattaminen sekä tapaturmavakuuttaminen. Tavoite on yksinkertainen: tilaajan ei pidä ostaa työtä yritykseltä, joka kilpailee jättämällä yhteiskunnalliset velvoitteensa hoitamatta. Kun työmaalla valitaan aliurakoitsijoita, kyse ei ole vain hinnasta ja aikataulusta. Kyse on myös siitä, voiko kumppaniin luottaa.

Rakennusalalla on käytössä myös rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus. Sen avulla Verohallinto saa tietoja rakennustyömaiden urakoista ja työntekijöistä.

Verohallinnon ohjeen mukaan urakkatiedot on annettava, jos urakkasopimuksen yhteenlaskettu kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa ylittää 15 000 euroa.

Tiedonantovelvollisuuden tarkoituksena on tehdä rakennushankkeista läpinäkyvämpiä. Kun viranomaisella on tieto työmaista, urakoista ja työntekijöistä, harmaan talouden valvonta ei perustu vain sattumaan tai ilmiantoihin.

Rakennusalalla käytetään tietyissä tilanteissa käännettyä arvonlisäverovelvollisuutta. Normaalisti arvonlisäveron tilittää myyjä. Rakennusalan käännetyssä verovelvollisuudessa tietyistä rakentamispalveluista arvonlisäverosta vastaa ostaja, ei myyjä. Verohallinnon mukaan ostajan pitää silloin laskea ja maksaa arvonlisävero. Rakentamispalveluista maksetaan alv yleisen verokannan mukaan, joka on tällä hetkellä 25,5 prosenttia.

Käännetyn arvonlisäverovelvollisuuden taustalla on rakennusalalla aiemmin esiintynyt ongelma, jossa aliurakoitsija saattoi laskuttaa arvonlisäveron mutta jättää sen tilittämättä valtiolle. Kun veron suorittamisesta vastaa ostaja, tämä väärinkäytöksen mahdollisuus pienenee.

Rakennusalalla työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa. Se ei itsessään ole ongelma. Ongelma syntyy silloin, jos työnteko-oikeutta ei tarkisteta, palkkaa ei makseta Suomen vähimmäisehtojen mukaan tai työntekijä ei tunne oikeuksiaan.

Työsuojeluviranomaisen mukaan työnantajan on varmistettava ulkomaisen työntekijän työnteko-oikeus Suomessa ja säilytettävä tätä tietoa työpaikalla. Ulkomaisen työntekijän työsuhteessa on noudatettava vähintään suomalaisia työsuhteen minimiehtoja.

Harmaan talouden torjunta suojaa siis myös työntekijää. Reilu työmaa on sellainen, jossa jokaisella on oikeus palkkaan, työaikakirjanpitoon, vakuutusturvaan, perehdytykseen ja turvallisiin työoloihin riippumatta kansalaisuudesta tai työsuhteen muodosta.

Harmaan talouden torjunta ei ole vain viranomaisvalvontaa. Se on myös työmaan arjen johtamista.

Päätoteuttajan ja tilaajan vastuulla on varmistaa, että työmaalla toimivat yritykset ovat tiedossa, työntekijät on perehdytetty, henkilötunnisteet ja veronumerot ovat kunnossa, kulkuluvat vastaavat todellisia työntekijöitä ja alihankintaketju pysyy hallinnassa. Työmaalla pitäisi aina tietää, kuka työskentelee kenenkin lukuun.

Harmaan talouden riskejä voivat olla esimerkiksi epäselvät alihankintaketjut, työmaalle ilmestyvät henkilöt, joita ei löydy kulkulistalta, puuttuvat henkilötunnisteet, toistuvat epäselvyydet työajoissa tai tilanne, jossa aliurakoitsijan työntekijät eivät tiedä omaa työnantajaansa tai työehtojaan.

Työntekijän näkökulmasta tärkeitä merkkejä ovat palkkalaskelma, kirjallinen työsopimus, oikea palkka, työaikakirjanpito, veronumero, perehdytys ja vakuutusturva. Jos nämä puuttuvat, kyse ei ole pienestä muodollisuudesta vaan mahdollisesta riskistä.

Harmaan talouden torjunta kuuluu useille viranomaisille. Verohallinto valvoo verojen ja ilmoitusvelvollisuuksien hoitamista. Työsuojeluviranomainen valvoo muun muassa työsuhteen vähimmäisehtoja, työnteko-oikeutta ja tilaajavastuuseen liittyviä velvoitteita. Eläketurvakeskus valvoo työeläkevakuuttamista. Poliisi tutkii talousrikoksia.

Yhteisvalvonta on tärkeää, koska harmaa talous ei yleensä näy vain yhdessä rekisterissä. Sama toimija voi jättää veroja maksamatta, vakuutuksia hoitamatta ja työntekijöiden ehtoja noudattamatta. Kun viranomaiset yhdistävät tietojaan, kokonaiskuva paranee.

Harmaa talous vahingoittaa rakennusalaa monella tasolla. Se vie yhteiskunnalta verotuloja, heikentää rehellisten yritysten kilpailuasemaa, vaarantaa työntekijöiden oikeuksia ja rapauttaa luottamusta koko alaan.

Torjuntakeinot eivät ole irrallisia toimia. Ne ovat osa rakennusalan perusrakennetta, jolla pyritään varmistamaan, että työ tehdään oikein, työntekijöitä kohdellaan oikein ja kilpailu perustuu osaamiseen eikä velvoitteiden laiminlyöntiin.

Rakennusalalla reilu kilpailu alkaa siitä, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä. Siksi harmaan talouden torjunta kuuluu kaikille.

Esimerkiksi ammattitaitoinen rakentaja ei tee vain teknisesti hyvää työtä. Hän ymmärtää myös työmaan pelisäännöt, turvallisuuden, vastuut ja sen, miksi tietyt asiat tarkistetaan ennen kuin työt alkavat. Jokaisessa rakennusalan roolissa harmaan talouden tunnistaminen on osa ammattimaista toimintaa.

Verohallinto – Rakennusalan harmaan talouden torjunta

Verohallinto – Rakentamisen tiedonantovelvollisuus

Verohallinto – Rakennusalan käännetty arvonlisäverovelvollisuus

Työ- ja elinkeinoministeriö – Tilaajavastuulailla tuetaan työehtojen noudattamista

Työsuojeluhallinto – Ulkomainen työntekijä

Työsuojeluhallinto – Työnteko-​oikeus varmistettava

Työsuojeluhallinto – Rakennushanke

Eläketurvakeskus – Harmaan talouden torjunta

Verohallinto – Harmaan talouden mittaaminen