Tiesitkö tämän vaarallisista SVHC-aineista?

Haitallisina kemikaaleina pidetään tavallisesti vain suoranaisia myrkkyjä, mutta läheskään kaikki vaaralliset aineet eivät aiheuta välittömiä riskejä. Vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien kuluttua altistumisesta.

SVHC-aineet (engl. Substances of very high concern) on listattu Euroopan kemikaaliviraston sivulla olevaan listaan. Kyseistä listaa päivitetään kahdesti vuodessa.

SVHC-aineet aiheuttavat yrityksille erilaisia velvollisuuksia kuten velvollisuuden tiedottaa haitoista. SVHC-aine voidaan määrätä luvanvaraiseksi, jolloin sitä ei saa käyttää ilman EU-komission myöntämää lupaa. Lupamenettelyn tavoitteena on SVHC-aineiden korvaaminen turvallisemmilla vaihtoehdoilla silloin, kuin se on mahdollista.

SVHC-aineita ovat muun muassa hitaasti luonnossa hajoavat myrkylliset PBT-aineet ja hormonitoimintaa häiritsevät aineet.

Toinen tärkeä kirjainyhdistelmä vaarallisista kemikaaleista puhuttaessa on CMR (carcinogenic, mutagenic, reprotoxic). Nämä aineet voivat useimmiten päätyä SVHC-aineiden listalle. Suomeksi lyhenne viittaa karsinogeenisiin eli syöpää aiheuttaviin, mutageenisiin eli perimää vaurioittaviin ja reprotoksisiin eli lisääntymisen kannalta vaarallisiin aineisiin. Kyseisten aineiden käyttöä koskevat tiukemmat säädökset verrattuna muihin kemiallisiin aineisiin.

Entä missä SVHC-aineisiin voi törmätä? Kyseiset aineet eivät ole kiellettyjä ja niitä voi olla myös kuluttajatuotteissa. SVHC-aineista on kuitenkin annettava tiedot kuluttajille, jos kuluttaja tietoa kysyy. Ammattilaiselle tiedot on annettava automaattisesti. Tämä koskee nimenomaan esineiksi katsottavia tuotteita. "Esineellä" tarkoitetaan tuotetta, jolle annetaan tuotannossa erityinen muoto, pinta tai rakenne, joka määrittää sen käyttötarkoitusta enemmän kuin sen kemiallinen koostumus. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset rakennuslevyt, putket ja ikkunat.

EU:n REACH-asetuksessa on säädetty SVHC-aineiden tunnistamisesta ja yritysten velvoitteista, muun muassa tiedottamisesta toimitusketjussa. Lisäksi EU:n jätedirektiivissä on säädetty yritysten velvoitteesta toimittaa tiedot SVHC-aineita sisältävistä esineistä Euroopan kemikaaliviraston SCIP-tietokantaan. Tällä varmistetaan, että tieto SVHC-aineista on saatavilla tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren, myös jätevaiheessa ja kierrätyksessä.

Rakennustuotteiden tilaaja voi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan luottaa EU-alueella siihen, että tuotteet ovat kemikaalilainsäädännön mukaisia.

– Lähtökohtana on, että EU-markkinoilla olevat tuotteet ovat EU:n kemikaalilainsäädännön mukaisia. EU:ssa ryhdytään lainsäädännöllisiin riskinhallintatoimiin, jos jokin aine aiheuttaa riskin, jota ei voida hyväksyä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rajoituksen säätämistä tai aineen tunnistamista SVHC-aineeksi. Tuotteet eivät saa sisältää rajoitettuja aineita yli pitoisuusrajojen. Tuotteissa käytetyistä kemikaaleista voi aina kysyä tietoa niiden valmistajilta, maahantuojilta ja toimittajilta, Tukesin teollisuuskemikaaleista vastaava ylitarkastaja Sari Tuhkunen sanoo.

Tuhkusen mukaan hankkijan kannattaa aina selvittää myyjältä, jos ostohetkellä on epäselvää tuotteen mahdollisesti sisältävistä haitallisista kemikaaleista.

Herkistävät kemikaalit voivat aiheuttaa hengitysteiden tai ihon herkistymistä. Tämä näkyy tavallisesti esimerkiksi nuhana ja astman oireina. Iholla herkistävät kemikaalit voivat aiheuttaa allergista ihottumaa, joka näkyy yleisemmin ihon punoituksena, kutinana tai hilseilynä.

Vaikka kemikaali olisi vaaraton yhdessä muodossa, se voi olla vaarallinen toisessa muodossa. Tällaisia ovat esimerkiksi nanomateriaalit. Niiden vaarallisuus vaihtelee muun muassa hiukkasten koon ja muodon mukaan. Nanohiukkasten on havaittu aiheuttavan herkemmin erilaisia tulehduksia ja syöpää.

Tukesista muistutetaan, että kemikaalien yhteisvaikutusten arviointi on vaikeaa. Kaikkia kemikaalien vaikutustapoja ei edelleenkään tunneta.