Radon vaanii vanhoissa asunnoissa

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa sisäilman radonin on arvioitiin aiheuttavan tupakoimattomilla noin 40 ja tupakoivilla noin 240 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat maailman korkeimpia.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suurimmat radonpitoisuudet on mitattu rinnetaloissa ja kellarillisissa rakennuksissa, joissa on kevytsoraharkoista tehtyjä maanvastaisia seiniä.

Radonpitoisuuksiin ja sisäilman laatuun alettiin kiinnittää laajempaa huomiota asuinrakentamisessa 1980-luvulla, jolloin korvausilmaventtiilit tulivat pakollisiksi. Vuodesta 2004 lähtien rakentamismääräykset ovat edellyttäneet tulo- ja poistoilmavaihtokoneen asentamista lähes kaikkiin uusiin rakennuksiin.

Asiantuntija näkee korjausrakentamisessa vielä paljon tehtävää, jotta radonin haittavaikutuksiin voidaan puuttua.

– Korjausrakentamisessa voidaan tilanteen mukaan soveltaa uudisrakentamisen ohjeistuksia esimerkiksi silloin, kun uusitaan alapohjarakenteita eli piikataan vanha betonilattia pois, vaihdetaan täyttösoria ja tehdään uusien ohjeistuksien mukainen kapillaarikatkokerros, Säteilyturvakeskuksen (STUK) ympäristön säteilyvalvonnan ylitarkastaja Olli Holmgren sanoo.

Rakennuksen alapohjarakenteiden uusimisen yhteydessä Holmgren suosittelee radonputkiston asentamista ja lattia-seinäliitosten tiivistämistä mahdollisimman huolellisesti. Tiivistäminen on paikallaan myös silloin, kun uusitaan pintamateriaaleja.

Korjausrakentamisessa radonia torjutaan radonimureilla, radonkaivoilla ja tiivistyksillä. Myös ilmanvaihtoteknisillä muutoksilla kuten korvausilmaventtiilien asentamisella ja ilmanvaihtojärjestelmän uusimisella voidaan pienentää radonpitoisuuksia, mutta aina ne eivät riitä.

– Tuloilmapuhaltimissa on syytä käyttää harkintaa. Jos asunnossa on pelkkä koneellinen poisto, siitä tulee helposti iso alipaine rakennukseen, jolloin ilmanvaihdon hallinta on vaikeaa. Joissain tapauksissa on tarpeen asentaa ilmanpuhaltimet, mutta silloin korjaus on suunniteltava huolellisesti, jotta puhaltimet toimivat oikein rakenteiden kanssa.

Radonimuria suositellaan ensisijaisena toimenpiteenä kohteeseen, jos radonpitoisuudet koholla. Imuri on usein tiivistyksiä parempi valinta, koska tiivistysten tekeminen voi olla haastavaa.

– Joka tapauksessa kannattaa tehdä hintavertailu eri toimenpiteiden välillä. Lämmöneristeet ovat haastavia tiivistysten suhteen etenkin puurunkoisissa pientaloissa. Näissä tapauksissa radonimuri voi olla halvempi ratkaisu.

Tiivistys voi tulla kyseeseen betonirunkoisissa kivitaloissa. Silloinkin on syytä huomioida kiintokalusteiden ja portaiden tiivistys, muussa tapauksessa radonpitoisuus ei välttämättä laske merkittävästi.

Radonkaivo toimii vain sora- tai hiekkaharjuilla. Erityisen hyväksi se on havaittu rivitalokohteissa. Parhaimmillaan useamman asunnon korkeat radonpitoisuudet saadaan korjattu 1-2 kaivolla. Radonimurissa imupiste on tehtävä jokaisen asunnon alle.

Usein radonkaivo on hieman kalliimpi investointi, koska se vaatii kaivuutöitä. Kaivon syvyys on 4-5 metriä. Pientaloissa yksi radonkaivo yhdellä imupisteellä maksaa selvästi alle 10000 euroa. Radonimurin hinta 1-2 imupisteellä on Holmgrenin arvion mukaan 3000-5000 euroa.

Entä sitten ilmanvaihtoventtiilit? Ne voivat auttaa tilannetta kohteissa, joissa ilmanvaihto toimii huonosti.

– Toki ilmanvaihdon pitää aina toimia. Sinänsä venttiilit eivät kilpaile muiden keinojen kanssa. Jos korvausilmaventtiilit puuttuvat, ne kannattaa asentaa, jotta ilmanvaihto asunnossa on nykyohjeistuksen mukainen. Kohteissa, joissa venttiilit ovat puuttuneet ja alipainetta on ollut normaalia enemmän, ilmanvaihdon parannus voi hyvinkin riittää radonpitoisuuksien laskemiseen. Jos sen sijaan ilmanvaihto toimii jo nykyisellään kohtuullisen hyvin, ilmanvaihdon tehostamisella ei ole juurikaan vaikutusta radonpitoisuuteen, Holmgren selvittää.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna kansallisen toimintasuunnitelman radonista aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi.

Suunnitelman mukaan yksittäinen riskitekijä asuntojen alapohjarakenteissa on maanvarainen lattialaatta silloin, jos lattian ja seinän välistä rakoa ja alapohjan taloteknisiä läpivientejä ei ole tiivistetty. Suunnitelmassa nostetaan esille myös riski radonin kulkeutumiseen sisätiloihin hyvin kuivan betonirakenteen läpi.

STUK ei ole viime vuosina tehnyt tarkkaa arviota vuosittain tehtävien radonkorjausten määrästä. Vuonna 2016 STUK arvioi, että radonpitoisuus on mitattu vain hieman yli 10 prosentista suomalaisia pientaloasuntoja ja työpaikkoja.

Vuonna 2006 tehdyn otantatutkimuksen perusteella radonpitoisuuden viitearvo ylittyi 50 000 pientalossa. Sen jälkeen Suomessa on otettu käyttöön uusi säteilylaki, jossa radonpitoisuuden viitearvoa tiputettiin 400:sta kolmeensataan becquereliin kuutiometrissä. Alemman viitearvon ylittäviä asuntoja oli vuonna 2006 arviolta 100 000 kappaletta.

Kymmenisen vuotta sitten radonkorjauksia tehtiin noin 500 pientaloasunnossa vuosittain. Nämä olivat asuntoja, joissa radonmittaukset oli tehty STUKin mittauspurkeilla.

Asuntojen ja työpaikkojen ilman radonpitoisuus määritetään Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä mittausmenetelmällä, joka antaa virallisen mittaustuloksen. Muita mittauksia voi käyttää apuna lisätiedon saamiseksi radonkorjausten yhteydessä. Tällöin on hyvä muistaa, että radonpitoisuus voi vaihdella paljonkin päivästä ja viikosta toiseen.

Mittausajan keston tulee olla vähintään kaksi kuukautta. Alustavan karkean arvion saa noin viikossa, mutta lopullinen tulos pitää varmistaa vähintään kahden kuukauden mittauksella.

Radonpitoisuus uuden rakennuksen suunnittelussa ja toteutuksessa - 200 Bq/m³
Radonpitoisuus olemassa olevissa asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa - 300 Bq/m³
Radonpitoisuus työpaikalla, jossa työaika on suurempi tai yhtä suuri kuin 600 tuntia vuodessa (työnaikaisen radonpitoisuuden vuosikeskiarvo) - 300 Bq/m³
Työperäinen radonaltistuminen vuodessa kaikissa työtiloissa - 500 000 Bq/h/m³
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 1352/2015
Talousveden radonpitoisuuden laatuvaatimus - 1000 Bq/l