Tampereen yliopiston tutkimushanke: Keskitiiviin kaupunkiasumisen ratkaisut

Yhteen kytketyt asumayksiköt muodostavat monimuotoisen, keskitiiviin asumakorttelin, jossa on tilaa myös luonnon monimuotoisuudelle. Aleksandra Zarek, Tampereen yliopisto

Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikössä valmistuneessa ASUMA 2.0 – keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut -tutkimushankkeessa tutkittiin pientalomaisen asumisen mahdollisuuksia nykyisessä kaupunkisuunnittelussa. Tutkimuksen ytimessä olivat pientalomaiset asumaratkaisut eli asuinalueet, jotka perustuvat 1–3-kerroksisiin talotyyppeihin ja asuntoihin.

– Kaupunkeja on Suomessa suunniteltu ja rakennettu 2000-luvulla painottaen tiivistämistä siten, että luontoarvot on alistettu tehokkuustavoitteille. Ilmasto- ja luontokatokriisien torjumiseksi tarvitsemme planeetan monimuotoisuutta ja moniarvoisuutta kunnioittavaa yhdyskuntasuunnittelua, joka löytää uudistavia ja elvyttäviä asumisen ja elämisen ratkaisuja pitkälle tulevaisuuteen. Asuma-hanke haluaa olla edelläkävijänä tässä murroksessa, kertoo hankkeen johtaja, professori Panu Lehtovuori.

Keskitiivis kaupunkirakenne yhdistää väljän ja tiiviin rakentamisen piirteitä kyseenalaistaen perinteisen jaon kerros- ja pientaloalueisiin. Tavoitteena on kaupunkimainen aluetehokkuus 0,3–0,6.

– Tarkasteluissa tuli esille se, että keskitiivis kaupunki mahdollistaa monimuotoisen kaupunkirakenteen sekä eri talotyyppien yhdistelmiä. Vaikka rakentamistehokkuus on keskitiiviin kannalta olennainen kriteeri, rakennustypologioissa ratkaisevana on asukaskohtaiset kerrosalat ja tästä syystä joustava, tarpeisiin mukautuva asuntosuunnittelu on olennainen osa keskitiiviin konseptia, perustelee dosentti Markku Norvasuo Tampereen yliopistosta.

Asumayksiköiden kytkeytyvyys ja monikerroksisuus tuottavat maankäyttöön tehokkuutta ja kaupunkimaista miljöötä. Riittävyys ja sopivuus tarjoavat sopivan kokoiset – ei liian pienet mutta ei myöskään turhan suuret – asuintilat erilaisille asuntokunnille ja mahdollistavat tilamäärän muutokset ilman tarvetta muuttaa kokonaan eri asuntoon.

Mittavakioinnilla puolestaan tavoitellaan tuotannon rationalisointia ja tuotantotehokkuutta. Lisäksi mittavakiointi edistää kiertotaloutta: runko-osien vakiointi ja rakennusrungon toteuttaminen liitoksilla, jotka mahdollistavat osien ehyenä irrottamisen synnyttävät hyviä mahdollisuuksia osien myöhemmälle uudelleenkäytölle.

Kun asumayksiköitä kytketään yhteen, on mahdollista luoda monimuotoisia ja monipuolisia keskitiiviitä asumakortteleita, joiden pinta-alasta 30 % varataan luonnon monimuotoisuudelle eli elonkirjolle.

– Keskitiivis rakentaminen mahdollistaa uudistavan ja elvyttävän eli ns. regeneratiivisen kaupunkirakentamisen, jossa luodaan urbaania ympäristöä, joka ei vain minimoi rakentamisen haittoja vaan aktiivisesti palauttaa ja parantaa sekä luonnon järjestelmiä että yhteisöjen hyvinvointia, toteaa Lehtovuori.

Asumakorttelit voidaan suunnitella sekoittamalla omistus- ja rahoitusmuotoja. Korttelitasolla voidaan lisäksi edistää esimerkiksi energian tuotannon omavaraisuutta ja hintojen pysymistä kohtuullisina.

Tutkijoiden mukaan 2030-luvun Suomessa on kysyntää urbaanille, omaehtoiselle pientalomaiselle kaupungille, jossa asumatalot joustavat perhekoon, elämäntilanteen ja varallisuuden mukaan.

– Keskitiivis kaupunki avaa myös uusia ratkaisuja työn ja asumisen yhteensovittamisen, mielekkään kiertotalouden, hyvien lähipalveluiden, kestävän mobiliteetin ja päästöttömän energian kysymyksiin, esittää hankkeessa mukana ollut konseptikehittäjä Kimmo Rönkä.

Tutkimusraportti ”Asuma 2.0 – Keskitiiviin kaupungin pientalomaiset asumaratkaisut” on julkaistu 14.1.2025. Hankkeen ovat rahoittaneet Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA ja Tampereen yliopisto.

Lue tutkimusraportti verkossa.

Tampereen yliopisto, arkkitehtuurin yksikkö