Jätevesiviemäreiden vanhentuneet mitoitusohjeet kaipaavat päivitystä

Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koskevat määräykset löytyivät vuoden 2018 alkuun asti Suomen rakentamismääräyskokoelman osasta D1. Niissä annettiin käytännön ohjeita mm. viemäriputkistojen mitoitukseen. Aiemmat määräykset kumottiin ympäristöministeriön asetuksella rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoista (1047/2017), joka astui voimaan 1.1.2018. Asetus sisältää aiempaa väljemmät määräykset, mutta ohjeet on jätetty kokonaan pois.

Uudistetun perustuslain mukaan viranomainen ei voi enää julkaista määräystä ja ohjetta samassa dokumentissa. Päivitettyjen ohjeiden puuttuessa alalla nojataan yhä vanhoihin ohjeisiin, jotka perustuvat osin vuoden 1976 rakentamismääräyskokoelmaan.

– Uuden asetuksen tavoitteena oli purkaa sääntelyä ja tuoda lisää vapautta suunnittelijoille. Käytännössä ohjeiden puuttuminen on johtanut tilanteeseen, jossa alalla käytetään yhä vuoden 2007 rakentamismääräyskokoelman osan D1 ohjeita. Niiden tiedot ovat viemäröinnin osalta pysyneet lähes muuttumattomina vuoden 1976 rakentamismääräyksistä lähtien, huomauttaa Geberitin tuotepäällikkö Marko Polvi.

Asetuksen soveltamisen tueksi Talotekniikkateollisuus on julkaissut verkossa päivittyvän oppaan vesi- ja viemärilaitteistojen suunnitteluun. Viemärien mitoituksen ohjeeksi on liitetty sellaisenaan vuoden 2007 rakentamismääräyskokoelman osan D1 liite 4, johon ohjeet on koottu.

– Ajantasaisia ohjeita viemärijärjestelmien mitoitukseen tarjoaisi eurooppalainen standardikokoelma SFS-EN 12056. Tätä standardikokoelmaa ei ole kuitenkaan otettu laajemmin käyttöön Suomessa, Polvi toteaa.

Rakennustavat ovat muuttuneet merkittävästi sitten 1970-luvun. Nykyään rakennetaan korkeampia rakennuksia, mikä asettaa omat haasteensa viemärijärjestelmille. Vanhat ohjeet eivät myöskään ota huomioon, että nykyiset vesikalusteet käyttävät huomattavasti vähemmän vettä. 1970-luvulla wc:n huuhtelu käytti yhdeksän litraa vettä. Nyt huuhtelun vakiosäädöt ovat kahden ja neljän litran luokkaa.

– Paineolosuhteet viemäriputkien sisällä ovat nykyään erilaiset, koska rakennukset ovat aiempaa korkeampia ja muodoltaan monimutkaisempia. Lisäksi virtaamat vesikalusteista ovat erilaisia. Esimerkiksi vaakatasossa kulkevat haaraviemärit mitoitetaan usein liian suuriksi. Tämä johtaa herkästi tukoksiin, kun kiintojätteet eivät jaksa liikkua putkissa pienentyneen vesimäärän takia, Polvi havainnollistaa.

Viemäriin kertyvä ylipaine voi johtaa siihen, että rakennuksen alimmissa kerroksissa ilmaa työntyy viemäristä ulos esimerkiksi wc-istuimen, pesualtaan tai lattiakaivon kautta. Tämän voi huomata lattialle roiskuneista vesiroiskeista, viemäristä nousevasta sakasta tai jatkuvista hajuongelmista. Alipaine taas tyhjentää hajulukot, mikä päästää viemärihajut kylpyhuoneeseen. Osan ongelmista voi ratkoa paikallisesti alipaineventtiileillä, mutta ne aiheuttavat ylimääräistä huoltotarvetta. Alipaineventtiilien käytön pystyisi välttämään viemäristön oikeanlaisella mitoituksella.

Viemärijärjestelmien tuotekehityksessä on pyritty ratkaisemaan korkeamman rakennuskannan tuomia haasteita. Putkien mitoitus on sovitettu vesikalusteiden nykyiseen, vähäisempään vedenkulutukseen. Viemärien tuuletukseen on kehitetty tapoja, jotka tarjoavat vaihtoehdon erillisille, viemäriputkien vierellä kulkeville tuuletusputkille. Riittävä korvausilma auttaa tasaamaan painevaihteluita viemäriputkistoissa.

– Korkeita rakennuksia varten Geberit on kehittänyt SuperTube-viemärijärjestelmän. SuperTube-putkisto laittaa virtauksen pyörimään putken reunoja pitkin ja ilmapylväs syntyy putkessa kulkevan vesivaipan sisään. Näin erillisiä tuuletusputkia ei tarvita, mikä vapauttaa lisätilaa asumiskäyttöön. Tilaa säästyy myös, koska vaakatasoon asennettavat pystykokoojan sivuttaissiirtymät voidaan asentaa ilman kaatoa silloin, jos niiden pituus on alle kuusi metriä, Polvi kertoo.