Puutteellinen putoamissuoja toi tuomion rakennusliikkeen johdolle – Rakennusliiton asiantuntija moittii pieniä työmaita: "Suunnitelmat tehdään hyllyyn"

Tuomio liittyi Hollolassa vuoden 2018 elokuussa tapahtuneeseen työtapaturmaan, jossa työntekijä loukkaantui pudottuaan rakenteilla olleen omakotitalon seinärakenteen päältä 3,5 metrin korkeudesta. Uutisen kuva ei liity kyseiseen tapaukseen.

Käräjäoikeus katsoi, että työmaalla ei ollut toteutettu putoamissuojausta telineillä, eikä työntekijä käyttänyt työskentelyn aikana putoamiselta suojaavia valjaita. Oikeuden mukaan vastuu laiminlyönneistä oli sekä yrityksen toimitusjohtajalla että vastaavalla työnjohtajalla, jonka yhtiö oli nimennyt vastuuhenkilöksi työn johtoon ja valvontaan.

Kyseisellä työmaalla ei ollut kirjallista putoamissuojaussuunnitelmaa eikä turvallisuusseurantaa. Oikeus painotti, että työntekijöiden turvallisuudesta on huolehdittava myös pienillä työmailla.

Rakennusliiton työympäristoasiantuntija Tapio Jääskeläisen mukaan etenkin putoamissuojaussuunnitelmien teko laiminlyödään liian usein pienillä työmailla kuten omakotitalo- ja rivitalotyömailla.

– Putoamissuojaussuunnitelmissa on myös huomattavia laadullisia eroja. Olemme nähneet suunnitelmia, jotka ovat kopioita joltain toiselta työmaalta ja tällaiset kopiot ovat muuttuneet ajan saatossa yleispäteväksi putoamissuojaussuunnitelmaksi. Sitten on pientyömaita, joilla suunnitelmaa ei ole tehty ensinkään.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus totesi, että yleisluonteinen ohje, jossa ei ole huomioitu työmaan yksilöllisistä olosuhteista johtuvaa putoamisvaaraa, ei ole riittävä.

Jääskeläisen mukaan omakotitalorakentajan ja työmaata valvovan mestarin vastuu liittyen työturvallisuuteen on liian usein epäselvä hankkeen osallisille.

– Kun sitten sattuu ikävä työtapaturma, vastuukysymykset tulevat monesti täytenä yllätyksenä sekä rakennuttajalle että työmaan vastaavalle mestarille. Mielestäni talopaketteja toimittavat yritykset voisivat infota talon tilaajaa ja työmaan vastuullista työnjohtoa työturvallisuudesta rakennushankkeen aikana. Kuka haluaa asua talossa, jonka rakentamisen aikana joku on vammautunut loppuiäksi tai jopa menehtynyt työtapaturmassa.

Hollolan tapaturmatyömaalla oli oikeuden mukaan "mahdollisesti" ollut käytettävissään tarvittavat turvavaljaat, mutta niiden käyttöä ja kiinnittämistä ei oltu suunniteltu tai ohjeistettu. Oikeuden mukaan työntekijän huolimattomuus ei sulje pois työnantajan vastuuta.

Jääskeläinen pitää työmaiden turvavälinetasoa vaihtelevana.

– Suojaimia ostetaan paikka paikoin edelleen kitsaasti. Saatetaan ostaa suojaimia, jotka eivät ole käyttötarkoituksen mukaisia. Toisin sanoen ei keskitytä miettimään, miltä vaaralta ostettavalla suojaimella suojaudutaan.

Alisuojattuja työtehtäviä ovat hänen mukaansa esimerkiksi pölyävät työt.

– Työmaille ostetaan P2-luokiteltuja kertakäyttöisiä hengityssuojaimia, vaikka suojauksen pitäisi olla kertakäyttöisissä hengityksensuojaimessa P3-luokiteltu. Kertakäyttöisiä hengityssuojaimia käytetään liian pitkiä aikoja. Opastus ja koulutus suojainten oikeaan käyttöön ei ole myöskään kunnossa pienillä työmailla ja isommillakin työmailla toimet ontuvat pahasti, Jääskeläinen jatkaa.

Jääskeläinen kehottaa suunnittelemaan putoamisturvallisuuden työmaan ja kunkin työvaiheen mukaisesti. Suunnitelmia pitää tarvittaessa päivittää työn edetessä.

– Ikävä kyllä monet suunnitelmat tehdään mestarin kopin hyllyyn sen turvaksi, että työsuojeluviranomainen tulee käymään työmaalla. Paraskaan suunnitelma ei jalkaudu käyttöön, jos suunnitelma ei ole työntekijöiden nähtävillä ja luettavissa. Varsinkin putoamisturvasuunnitelma pitäisi olla sosiaalitiloissa kaikkien luettavissa ja tiedossa.

Putoamista tulisi Jääskeläisen mukaan ehkäistä ensisijaisesti teknisillä ratkaisuilla kuten kaiteiden avulla.

– Räystäälle tulee asentaa kaiteet, jotta katolta ei voi pudota reunan yli. Huomionarvoista on myös, että katolle noustaan turvallisesti. Porrastorninen rakentaminen on ergonomisempi ja turvallisempi vaihtoehto talojen seiniin kiinteästi asennetuille tikasnousuille.