Purkukartoitus – mikä se on ja milloin sitä tarvitaan?
Purkukohteiden haitta-aineet kartoitetaan, jotta pystytään laatimaan purkumateriaaliselvitys.
Pelkkä nimi antaa jo vihjeen siitä, mitä purkukartoitus tarkoittaa. Ennen rakennuksen purkamista on tehtävä kartoitus, jossa tunnistetaan vaaralliset haitta-aineet sekä purkumateriaalit. Kartoitus on laillinen velvoite uuden maankäyttö- ja rakennuslain (KRL) myötä. Laki astuu voimaan 1.1.2025 ja sen nimike on nyt muutettu. Uusi on Alueidenkäyttölaki. Nyt purkukartoitus on huomioitava jo heti hankesuunnitteluvaiheessa. Lisäksi lokakuussa 2022 uudistui haitallisia aineita käsittelevä RT-kortisto, ja listalle tuli lisää tutkittavia yhdisteitä.
Pääasialliset purkamisessa syntyvät jätteet ovat perus rakennustavaraa, kuten betonia, tiiltä, kipsiä, puuta, metallia, lasia ja esimerkiksi kattohuopaa. Lisäksi purkutyömaalla näkee usein myös muovia, eristettä, asfalttia sekä maa-ainesta.
Vaikka nämä edellä mainitut aineet näyttäisivätkin silmämääräisesti puhtaille, voi niiden joukossa olla paitsi terveydelle, myös ympäristölle haitallisia aineita, kuten PCB- ja PAH-yhdisteitä, asbestia ja raskasmetalleja.
Tiesitkö, että esimerkiksi kattohuopa voi sisältää asbestia ja PAH-yhdisteitä, tai seinämaali raskasmetalleja?
Asbestia voi löytyä yllättäen myös sisäpuolen tasoitteista. On siis oltava tarkkana ja selvitettävä purkukartoituksen avulla, mitä huomioiden ja miten toteuttaen, kohde tulee purkaa.
Itse kartoituksesta ja miten maankäyttö- ja rakennuslain muutos vaikuttaa
Purkukartoituksen tärkeimmäksi vaiheeksi voidaan nimetä kiinteistön haitta-aineita koskeva selvitys. Haitta-aineita koskeva selvitys käsittää asbesti- sekä haitta-ainekartoituksen. Tehtävän kartoituksen tulee olla riittävän laaja ja käsittää rakennuksen kaikki osat ja rakenteet, jotta haitallisia aineita ei jää kiinteistöstä löytymättä.
Vastuu haitta-aineiden tutkimuksesta on kiinteistön omistajalla sekä sillä, joka rakennushankkeeseen on ryhtymässä.
Työtä tekevää urakoitsijaa koskevat työnantajan velvoitteet. Rakennustyöt on voitava tehdä turvallisesti. Vaarallisten aineiden määrät ja sijainti on selvitettävä. Vaaralliset aineet eivät saa päätyä kiertoon ja ne on käsiteltävä oikein. Myös jätteenkäsittelijät voivat altistua.
Jätelaki (646/2011) määrittää purkumateriaaleja koskevat velvoitteet. Samalla se määrää etusijajärjestyksen. Purkukohteesta saatava jäte tulee ensisijaisesti uudelleenkäyttää ja vasta toissijaisesti kierrättää.
Mikäli kierrätys ei ole vaihtoehto, pyritään purkumateriaali hyödyntämään esimerkiksi energiana. Valtioneuvosto asetus jätteistä (179/2012) täsmentää edellä mainittua jätelakia sillä, että rakennuksen purkamisesta syntyville eri jätelajeille on järjestettävä erilliskeräys.
Kun materiaalit on kartoitettu, laaditaan purkumateriaaliselvitys. Selvitys sisältää eri hyödyntämismahdollisuudet sekä uudelleenkäyttöpotentiaalin rakennus- ja purkujätteelle.
Purkumateriaaleista syntyy eri jätelajeja ja selvityksessä määritetään, paljonko mitäkin jätelajia kiinteistöstä löytyy. Selvityksen apuna käytetään piirustuksia, varsinaisia vierailuja kohteessa sekä mahdollisia rakenneavauksia. Tässä selvityksessä tuodaan ilmi myös kiinteistössä olevat asbesti- ja haitta-ainepitoiset materiaalit.
Mitä ovat haitalliset aineet ja yhdisteet?
Tutkittavien haitta-aineiden listalta löytyy jo aiemminkin tutkimuksia vaatinut asbesti. Tutkimustarve laajenee, suositus on tutkia uudet RT-kortin mukaiset haitta-aineet.
Haitallisista aineista voidaan mainita esimerkiksi: DEHP sekä TXIP, jotka ovat muovimattopehmittimiä, metalleista esimerkiksi lyijy kuuluu haitallisiin aineisiin, BTEX-yhdisteet, jotka ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, PAH-yhdisteet, POP-yhdisteet tai niin sanotut POP-jätteet sekä öljyhiilivedyt.
Mikä on POP-yhdiste?
POP-yhdisteet ovat erityisen haitallisia pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä. Kerran ympäristöön jouduttuaan ne eivät koskaan lähde pois, vaan rikastuvat ravintoketjussa ja päätyvät lopulta kuluttajien lautaselle esimerkiksi kaloissa.
Haitallisuutensa vuoksi purkamisen yhteydessä on POP-yhdisteiden tutkiminen erityisen tärkeää, jotta materiaalit voidaan lajitella oikein. Muutosta entiseen on siinä mielessä, että aiemmin purkujäte on luokiteltu joko tavanomaiseksi tai vaaralliseksi jätteeksi – nyt uudeksi jäteluokaksi saatiin POP-jätteet.
Mistä POP-jätettä tavallisimmin löytyy?
- SCCP (lyhytketjuinen klooriparafiini): Teollinen valmistus alkanut 1930-luvulla. Esimerkkeinä käyttökohteista voidaan mainita palosuoja-aineet, pehmittimet, maalit sekä elastiset sauma-aineet.
- PCB-yhdisteet (polykrooratut bifenyylit): 7 yleisintä PCB-yhdistettä analysoidaan ja tutkitaan jo melko rutiininomaisesti. Yhdisteitä on käytetty muun muassa maaleissa sekä sauma-aineissa.
- HBCDD (Heksabromisyklododekaani): Käytetty palonsuoja-aineena polystyreenituotteissa (EPS ja XPS)
- PCP (pentakloorifenoli): Käytetty torjunta-aineissa, desinfiointiaineissa sekä puunsuoja-aineissa esimerkiksi KY5
- PBDE (polybromatut difenyylieetterit): Käytetty palonsuoja-aineena muovituotteissa sekä polyuretaanivaahdossa.
Info
Purkukartoitus tiivistetysti
- Purkukartoitus: pakollinen toimenpide 1.1.2025 alkaen.
- Haitta-aineita ei pysty tunnistamaan aistinvaraisesti, vaan vaatii laboratoriotutkimukset.
- Näytteiden ottajan tulee olla ammattilainen ja erikoistunut näytteiden ottamiseen. Nämä varmistetaan sertifioinnein (AHA-asiantuntija)
- Rakennusajankohta vaikuttaa osaltaan siihen, mitä haitta-aineita kohteen rakenteista löytyy.
- Purkuraportissa käydään läpi kohteessa löytyvät haitta-aineet sekä mahdollinen asbesti. Näistä laaditaan myös purkumateriaaliselvitys massaluettelot purkutöitä varten.
- Purkujätteet tulee kierrättää asianmukaisesti.
Aiheeseen liittyvää
Kattoremontti talvella? Miksipä ei
Mitä tarkoittavat: ennakkovuositarkastus sekä 10-vuotistakuutarkastus?
Remontti edessä, miten edetä järkevästi?
10 tärkeintä tarkastuskohtaa hissin määräaikaistarkastuksessa
Kevennä taloyhtiösi kuluja vesitehokkuudella
Tiili osana vähähiilistä rakentamista
Luetuimmat
Uusimmat