Korva on kovilla työmaalla

Melu on yksi rakennustyömaiden merkittävimmistä terveysriskeistä. Työterveyden asiantuntija pahoittelee, että melun aiheuttamia riskejä ei Suomessa oteta riittävän vakavasti.

– Tärkeintä on tarttua työnsuojelussa melualtistukseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ettei kuulovaurioita syntyisi, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Erkko Airo sanoo.

Todellisuudessa meluhaittoihin puututaan harvoin riittävän aikaisin.

– Työnantajat eivät tiedota työntekijöitään riittävästi meluhaitoista eikä melutasoja vähennetä. Toki on myös työntekijöitä, jotka eivät välttämättä käydä kuulosuojaimia, vaikka niitä on tarjolla.

Työnantajalla on lakisääteinen velvoite varmistaa, että suojaimia käytetään. Jos työntekijä kieltäytyy käyttämästä, lain mukaan työnantaja voi poistaa kyseisen henkilön työpaikalta.

– Tätä ei juuri Suomessa toteuteta. Tiedossani on vain joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa näin olisi toimittu, Airo kertoo.

Monelle kaduntallaajallekin tutut kuorma-autojen peruutusäänet saatetaan työmailla kokea meluna, vaikka niiden tarkoituksena on toimia varoituksena. Jos peruutuspiippauksia vaimennetaan liikaa, ne voivat jäädä muiden äänien alle, jolloin varoitusefekti menetetään.

Airo muistuttaa myös toisesta peruutusääniin liittyvästä tärkeästä huomiosta.

– Jos työmaan muun melun takia tarvitaan kuulosuojaimia, tarpeellisten varoitusäänien kuuleminen vaikeutuu ja sen takia niitä joudutaan ehkä voimistamaan.

Viime aikoina peruutusäänille on pyritty löytämään myös vaihtoehtoisia tapoja. Espoon Keilaniemen ja Helsingin Itäkeskuksen välille rakenteilla olevan Raide-Jokerin työmaalla on kokeiltu piippauksen sijasta kohinahälytintä, jonka todettiin aiheuttavan selvästi vähemmän meluhaittoja.

Airo huomauttaa, että monessa tapauksessa suurin kärsijä peruutuspiippauksista on kyseisen ajoneuvon kuljettaja.

– Vielä suurempi ongelma tämä on trukeissa, joita peruutetaan useammin. Etenkin jälkiasennuksena laitetut piippaajat nostivat ohjaamossa melutasoa niin paljon, että sen on todettu olevan merkittävä kuormitustekijä kuljettajalle.

Rakennustyömailla merkittäviä melun lähteitä ovat työntekijöiden tuottamat äänet. Ne koetaan tyypillisesti kuormittaviksi silloin, kun ääntä ei tuoteta itse.

– Silloin kun työvälineen melu on omassa kontrollissa, käyttäjä ei pidä melua erityisen haitallisena. Kun joku työkaveri käyttää samaa välinettä selän takana, melu muuttuu ikäväksi. Kuulonsuojelun kannalta merkittävämpi on kuitenkin se lähempänä oleva oma työväline, Airo sanoo.

Oleellista on myös, mistä kulmasta ääni pääsee korvaan. Äkilliset iskujen ja sekunnin murto-osan kestävien lyhyiden paukutusten äänet voivat aiheuttaa välittömän kuulovaurion riskin. Ääni on ilmanpainetta, joka saa aikaan sisäkorvassa fyysistä liikettä. Kun paine on riittävän suuri, korva voi vaurioitua.

– Tasainen, jatkuva melu kerryttää melualtituskuormaa, joka aiheuttaa korvan aistinsolujen väsymisen ja niiden solutason kuoleman. Äkilliset pamaukset voivat aiheuttaa välittömän vaurion, mutta ne kerryttävät myös pitkäaikaista kuormaa, Airo jatkaa.

Lainsäädännöllä rajoitetaan melualtistusta työpaikoilla. Pamauksille on määritelty hetkellinen maksimiarvo sekä alempi ja ylempi toiminta-arvo.

Alemman toiminta-arvon raja on 135 desibeliä ja ylemmän 137 desibeliä. Ero vaikuttaa pieneltä, mutta äänenpaineen energiamäärässä se merkitsee 60 prosentin eroa. Yksittäisen pamauksen maksimi on 140 desibeliä.

Alemman ja ylemmän toiminta-arvon välillä kuulonsuojaukselta ei edellytetä pakollisia toimenpiteitä, mutta työntekijöille on kerrottava mahdollisesta riskistä kuulolle. Ylemmän raja-arvon kohdalla lainsäädäntö edellyttää kuulosuojainten käyttöä ja säännöllisiä terveystarkastuksia, joissa tutkitaan myös kuulo. Suojainten valinnassa on otettava huomioon mahdolliset varoitusäänet.

"Työpaikalla on käytettävä kuulosuojaimia, jotka suojelevat kuulon, mutta eivät jätä kuulematta asioita, jotka pitää kuulla."
Erkko Airo, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos

Lain mukaan työpaikalla on otettava käyttöön vähemmän melua tuottava työväline, jos sellaisia on tarjolla.

Kuulon kannalta haitallisia kovia ääniä tuotetaan usein lihasvoimalla. Esimerkkeinä ovat muun muassa huoleton puutavaran käsittely ja metalliesineiden kolistelu. Usein käytössä olevista työvälineistä haitallisimmasta päästä on naulain.

– Lain määrittelemä raja-arvo ei tarkoita, etteikö kyseisen desibeliarvon ylittäviä piikkejä saisi missään olosuhteissa esiintyä, mutta työnantajan tehtävänä on kaikin mahdollisin keinoin estää, että korvaan ei pääsisi sellaisia piikkejä.

Äkillisten äänten ohella laissa säädetään päivittäisestä jatkuvasta melualtistuksesta. Siinä vastaavat raja-arvot ovat 80 (alempi toiminta-arvo), 85 (ylempi toiminta-arvo) ja 87 (maksimiraja-arvo). Lain mukaan työnantajan on huomioitava, kuinka monta tuntia päivästä työntekijä viettää meluisassa tilassa. Tavoitteena on saada vertailukelpoiset tulokset melualtistuksesta erilaisissa työtehtävissä.

– Jos henkilö viettää 100 desibelin melussa 15 minuuttia, se tuottaa saman altistuksen kuin jos henkilö on 85 desibelin melussa koko työpäivän ajan, Airo vertaa.

Melun aiheuttama kuulovaurio ei läheskään aina aiheuta kuuroutta. Varsin tavallista on, ettei ihminen ainakaan aluksi huomaa kuulovauriota.

– Yleensä muut ihmiset huomaavat asian ensimmäisenä, kun ihminen ei meinaa vähänkään hälyisemmässä ympäristössä saada selvää toisten puheesta. Kun kuulovaurio etenee, hälyisyyttäkään ei enää tarvita. Kyseessä on sosiaalisesti kiusallinen vamma.

Vaikka melualtistus loppuu tai vähenee vuosien mittaan, vaurion eteneminen voi siitä huolimatta jatkua jonkin aikaa. Sen jälkeen vaurion kehittyminen voi pysähtyä, mutta yleensä kuulo ei palaudu normaalimmaksi.

– Hitaastikin kehittyvässä kuulovauriossa on kyse solujen kuolemasta. Ne eivät enää herää henkiin, Airo sanoo.

Äkillisen kuulovaurion aiheuttamia vaurioita korvassa saatetaan pystyä palauttamaan välittömästi tehtävällä ylipainehoidolla. Tällöin hoitoon on päästävä alle vuorokaudessa.

Katso lisää aiheesta